”Haastattelu ei ole koskaan tasa-arvoinen tilanne. Siinä toimittajalla on enemmän valtaa kuin haastateltavalla. Haastateltavan epämukavuus syntyy kysymyksestä, että voiko hän luottaa toimittajan hyviin pyrkimyksiin. Lisäksi haastateltava voi miettiä, miltä hän näyttää perheensä ja esimiehensä silmissä. Toimittaja saattaa haastateltavan mielessä vertautua muihin vallankäyttäjiin, joita tämä on elämässään kohdannut. Toimittajan ei tarvitse useinkaan miellyttää haastateltavaansa, mutta haastateltava voi yrittää miellyttää toimittajaa selvitäkseen tilanteesta kuivin jaloin. Se muistuttaa vangin ja vanginvartijan suhdetta.”

Ei käy kieltäminen. Sitaatti on Tekirin hallituksen puheenjohtajan, konsultti Harri Saukkomaan suusta ja löytyy vielä julkaisemattomasta kirjasta. Hyvin verkostoitunut ex-toimittaja Saukkomaa on ollut tällä viikolla esillä koko Suomen uutismediassa, koska hänen yrityksensä oli tarjonnut ministeri Katri Kulmunille (kesk) mediakoulutusta ja apua esiintymisjännitykseen. Valmennuksia oli järjestetty esimerkiksi tv-haastattelujen alla, ja Kulmunia oli prepattu toimimaan myös lehtihaastatteluissa.

Saukkomaan haastattelu on osa ensi viikon keskiviikkona 10. kesäkuuta julkaistavaa kirjaa Ansaittu julkisuus – kaikki olennainen mediaviestinnästä (Alma Talent 2020), jonka M&M sai etukäteen luettavakseen. Toimittajataustaisen Jaakko Kilpeläisen kirjoittama kirja käsittelee sitä, miten eri tahojen pitäisi viestiä medialle.

Saukkomaa on kirjassa keskeinen haastateltava luvussa ”Onnistunut haastattelu”. Veikeästi case Kulmuni tulee kirjajulkaisua ajatellen sopivaan rakoon, sillä Saukkomaa todella pystyy osoittamaan tekevänsä työkseen sitä, mitä hän parhaiten osaa. Kilpeläinen ei varmasti sattumalta valinnut 700 euroa tunnilta, ainakin Kulmunilta, laskuttavaa viestintäkonsulttia juuri tähän lukuun johtavaksi asiantuntijakseen. Saukkomaa on itsekin entinen toimittaja, joka tuntee alan ja pussillisen temppuja.

”Jos haastattelija kysyy, onko taivas sininen, haastateltava voi muotoilla kysymyksen uudestaan ja vastata omaan versioonsa siitä: ’Tarkoititte varmaan, että onko maassa lunta. Ei ole vielä lunta satanut.’ Varsinkin suorassa lähetyksessä tämä temppu saattaa pudottaa kärryiltä vähemmän kokeneen toimittajan”, Saukkomaa sanoo kirjassa, johon häntä on haastateltu viime vuoden lokakuussa.

Tarve olemassa

Poliitikot ovat luonnollisesti ääriesimerkki ihmisryhmästä, jonka pitää taitaa kommunikointi median kanssa. Kilpeläisen kirjan ajoitus osuukin täydellisesti nappiin juuri nyt, kun kansan huulilla on tapaus, jossa mediaviestintä näyttelee keskeistä roolia.

Kilpeläisen johdantoluvun mukaan uudelle oppaalle oli tarvetta, sillä mediaviestintää on lähinnä sivuttu viestintäoppaissa, mutta niiden tarjonta on aiheesta on suppeaa. Samoin aiemmat kokonaan sille omistetut kirjat ovat pitkälti vanhentuneita. Yhdeksi perusteluksi kirjalleen hän sanoo, että maassamme toimii runsaasti eri alojen ihmisiä, kuten paikallispoliitikkoja ja yhdistysten toiminnanjohtajia, jotka hoitavat viestintää sivutoimena.

"Monella heistä ei ole mahdollisuutta palkata avukseen tiedottajia tai viestintäkonsultteja", Kilpeläinen toteaa.

Hän tiedostaa tutkimustulokset siitä, että harvat viestijät pitävät perinteistä mediaa enää prioriteettinaan tai aikovat kehittää mediaosaamistaan. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että muista julkisuuskanavista huolimatta mediaa luetaan, katsotaan ja kuunnellaan Suomessa edelleen hyvin runsaasti ja sillä on runsaasti painoarvoa. Poliitikot, etenkin äärilaitojen toimijat, ovat löytäneet somesta kanavan, jolla puhutella ja löytää tukijoita ohi median. Tosin uunituoreen Ano Turtiaisen esimerkin perusteella myös somessa voi tyriä niin pahasti, että kenkää tulee.

”Helppohan se on viestiä, kun siihen saa ilmaisen koulutuksen. Kauhea älämölö syntyy kun oppositiosta tviittailet ilman viestintäkoulutusta”, Turtiainen kirjoitti Twitterissä torstaina.

Tiedä siitä, olisiko viestintäkoulutus pelastanut Turtiaisen, kun ottaa huomioon, että hänen erottamiseensa johtanut, kuollutta pilkannut tviittinsä oli ennen kaikkea harkitsemattomuutta ja äärimmäisen huonoa makua. Mutta voi tokaisusta hakea myös totuuden siementä: esimerkiksi M&M:n hiljattain haastattelemat asiantuntijat olivat sitä mieltä, että eturivinkin poliitikoissa on runsaasti henkilöitä, joille koulutus todella olisi tarpeen. Toki koulutusta ja mediaviestintäapua tarjoavien tahojen kuuluukin olla tätä mieltä.

Ensiapua saanee myös Kilpeläisen kirjasta, joskin kirjailija itse toteaa, että pelkän yhden kirjan lukemisella ei vielä muututa täydelliseksi.

”Tämän kirjan lisäksi kannattaa lukea muitakin viestintä- ja markkinointioppaita. Tai palkata joku, joka on lukenut niitä”, hän päättää teoksensa.

Markkinointi & Mainonta on osa Alma Talentia, joka on myös Kilpeläisen kirjan kustantaja.