Kävin Tukholmassa syksyllä 2013. Kiertely kaupungissa avasi silmät. Aiemmat kokemukseni rajoittuivat perinteiseen risteilymatkaan ja sataman ympärillä sijaitseville tutuille kulmille Gamla Staniin.

Kaupunki oli täynnä kauniita rakennuksia, mukavia ruokapaikkoja sekä kulttuuritarjontaa Abba-museosta lähtien. Ajattelin, että tässä kaupungissa asuva on onnekas.

Vuonna 2019 en ajattele näin. Ei ole tarvetta lähteä Tukholmaan, koska omassa kotikaupungissani sattuu ja tapahtuu joka päivä, myönteisellä tavalla.

Klassisen musiikin ystävälle Musiikkitalo tarjoaa loistavia konsertteja liukuhihnalta. Kiinnostavat taidenäyttelyt eri puolilta maailmaa kansoittavat Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseon kaltaisia myös kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia.

Hernesaaren Löyly edustaa modernia arkkitehtuuria kauneimmillaan ja on myös konseptina maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen.

Ja sitten on keskustakirjasto Oodi.

Massiivisen hankkeen voi jo nyt sanoa osuneen maalin. Kaunis rakennus, yleinen hype ja kaverien kehut siivittivät miljoonan kävijän rajan rikki vajaassa neljässä kuukaudessa.

Oodi on myös ehdolla maailman parhaaksi uudeksi yleiseksi kirjastoksi. Tuoreimpana vetona rakennus avasi helatorstaina terassiparvekkeen, joka on kauniissa kesäsäässä itsessään kansainväliset mitat täyttävä vetonaula niin paikallisille kuin turisteillekin.

Noin 100 miljoonan euron hanke on iso sijoitus myös Helsingin kaupunkikuvaan. Arkkitehtuuri on nimittäin asia, joka usein saa ihmisen ihastumaan kaupunkiin. Jos kaunis paikka tarjoaa myös elämyksiä, yhtälö on valmis. Sitä Oodi, Löyly ja useat muut paikat tekevät.

Helsinki on viime vuosina nostettu useilla matkasivustoilla kaupunkikohteeksi, jossa kannattaa vierailla. Ilman sinivalkoisia lasejakin on helppo sanoa, että näin on.

En ole käynyt Tukholmassa vuoden 2013 jälkeen. Eikä minulla ole sinne suurempaa hinkua lähteäkään. Olen onnellisessa asemassa, koska kotipaikkani on etenkin kauniissa kesäsäässä paras mahdollinen kaupunkikohde.