Suomen poliisilla on vakavia maineenhallintaongelmia. Luottamusta on koeteltu rasistisella Facebook-ryhmällä, putkahakkauksilla, dopingkaupalla, epäonnistuneilla tutkinnoilla ja omaisuusrikosten tutkimattomuudella ja tietenkin tapaus Jari Aarniolla.

Poliisissa mainehaittoihin tunnutaan suhtautuvan välinpitämättömästi. Kukaan ei kanna vastuuta, eikä laajempaa keskustelua poliisin johtamisesta ole käyty ennen viime viikonloppuna tapahtunutta elokapinalaisten kaasuttamista. Se herätti ennennäkemättömän ja tarpeellisen keskustelun.

Poliisin tehtävä on yleisen turvallisuuden ja yhteiskunnan vakauden ylläpitäminen. Toistaiseksi kansalaisten enemmistö on luottanut poliisiin. Kesällä julkaistun poliisibarometrin mukaan suomalaisten luottamus poliisin on jo laskenut. Jos poliisi ei pidä brändistään huolta, kehitys jatkunee. On tärkeää, että viranomaisiin luotetaan. Luottamuksen palauttaminen on vaikeampaa kuin sen säilyttäminen.

Suomessa on vähän poliiseja suhteessa verrokkimaihin, ja poliisin resurssipula on kestoaihe suomalaisessa politiikassa. Toisaalta, poliisimme ovat maailman parhaiten koulutettuja. Resurssinarratiivi yhdistyy huonosti viime vuosien näkyvään varusteluun. Äskettäin poliisi osti kuudella miljoonalla eurolla panssariautoja, joita syystä tai toisesta ei ole vieläkään saatu poliisiauton väreihin. Tässä on viitteitä Yhdysvalloista tutusta poliisin militarisaatiosta. Suomessakaan ei ole epätavallista nähdä poliiseilla sotilaskäyttöön suunniteltuja varusteita.

Internetissä leviävien kuvien muutamaa rauhallista mielenosoittajaa kaasuttavista poliiseista pitäisi herättää poliisijohto ja poliitikot. Poliisin pitäisi olla maineestaan tarkempi, sillä luotettava poliisi kykenee suoriutumaan tehtävistään paremmin kuin epäluotettava.

Kirjoittaja kehittää päivätyönään strategiaa KONEella, mutta tekee kolum­neissaan havaintoja mediasta ja markkinoinnista.