Henkilö

Jyri Tuominen 22.7. 12:23

Iltalehden Erja Yläjärvi: "Median suurin haaste on keksiä tapoja käsitellä isoja asioita, joihin suomalaiset turtuvat helposti"

Kimmo Haapala
Erja Yläjärvi puhuu kotona puolisonsa kanssa ruotsia, ja hän on seurannut nimityksensä jälkeen muun muassa ruotsalaista iltapäivälehteä Aftonbladetia.

Erja Yläjärvi on ensimmäinen nainen suuren suomalaisen iltapäivälehden vastaavana päätoimittajana.

Juttu on julkaistu alun perin Markkinointi & Mainonta -lehdessä 15/2018.

Iltalehden vastaavana päätoimittajana 24. syyskuuta 2018 aloittava Erja Yläjärvi saapuu haastatteluun valkoisissa vaatteissa, mikä on hänen mukaansa poikkeuksellista.

”Töissä käytän aina mustia vaatteita, jos pitää olla siistinä. Minulla on tapana kaadella kahvia päälle”, Yläjärvi nauraa.

Ajoittaiset kahvitahrat ovat kuitenkin pientä verrattuna Yläjärven tuleviin haasteisiin. Suomalaiset kuluttavat runsaasti mediaa, mutta ovat entistä haluttomampia maksamaan siitä. Printtimedian laskevia tilaajamääriä kompensoivia todellisia digiansaintamalleja haetaan edelleen.

”Median vaikeudet lähtivät finanssikriisin ajoilta vuoden 2008 jälkeen. Onhan se rankkaa tekijöille, että ollaan jatkuvassa murroksessa, mutta toisaalta on hyvä, että nyt murros otetaan annettuna”, Yläjärvi pohtii.

Yläjärvi kehuu Iltalehden nopeut­ta. Parhaaksi erottumistavaksi iltapäivälehtien kilpailussa hän nostaa perinteiset keinot eli omat uutiset. Niitä haetaan ennakkoluulottomasti aihepiireistä, jotka eivät ole itsestään selviä.

”Uutena päätoimittajana minusta on hyvä, että on yksi pääkilpailija eli Ilta-Sanomat. Pidän kilpailuasetelmasta, että on sparraaja naapuritalossa.”

Yläjärvi päätti jo lukioiässä haluavansa toimittajaksi ja nimenomaan ulkomaantoimittajaksi. Kuopiossa kasvanutta nuorta kiinnosti, mitä maailmalla tapahtuu.

”Kun aloin käydä kesätöissä toimittajana, jäin sille tielle. Kai sitä on jotain tullut oikein tehtyä, kun töitä on riittänyt.”

Yläjärvi on työskennellyt muun muassa urheilutoimittajana, politiikan toimittajana, STT:n Brysselin kirjeenvaihtajana ja uutispäällikkönä, Kouvolan Sanomien päätoimittajana sekä viimeksi toimituspäällikkönä Helsingin Sanomissa.

”Minua on leimannut jonkinlainen vaihtelunhalu. Olin tehnyt Hesarissa töitä viisi vuotta, ja alkoi tuntua siltä, että nyt on yksi rupeama tehty. Yleensä tilanteet ovat olleet sellaisia, että eteen on tullut mahdollisuuksia, joihin olen halunnut tarttua.”

Kun tieto Iltalehden päätoimittajahausta tuli, Yläjärven ei tarvinnut pohtia kauan.

”Mietin, haluanko tuohon ja onko minusta siihen. Olen toisaalta myös perheellinen ihminen. Aika nopeasti ajattelin kuitenkin, että tällaisia paikkoja ei avaudu jatkuvasti mediassa, ja päätin hakea.”

Yläjärven journalistinen identiteetti on muuttunut uran aikana. Suurin murros oli siirtymä toimittajasta esimieheksi.

”Ei se ollut ihan kriisi, mutta kyllä siinä meni vuosi totutellessa. Toimittajana juttu on aina oma tuotos, ja toimittaja ajattelee, että minä tein tämän uutisen. Esimiehenä miettii toimitusta enemmän porukkana, joka tekee yhdessä lehteä tai tuotetta. Oma panos on näkymättömämpi. Esimiestehtävässä kiinnostavaa on ohjata isompia kokonaisuuksia kuten uutiskokonaisuuksia tai lehtiuudistusta.”

Kun Yläjärvi siirtyi Helsingin Sanomiin, käynnissä olivat lehden historian ensimmäiset yt-neuvottelut. Ne ovat olleet alalla yleisiä tällä vuosikymmenellä, ja Yläjärvi nostaakin esille huolen toimittajien jaksamisesta. Työsuhteisiin liittyvän epävarmuuden lisäksi asiaton palaute tuo toimittajille paineita.

”Vihapalautteen määrä on kasvanut hirveästi, ja se on välillä ihan törkeätä. Palaute on myös aika sukupuolittunutta ja kohdistuu usein naisiin. Se kohdistuu usein henkilöön, ulkonäköön ja sukupuoleen. Mukana voi tulla raiskausuhkauksia.”

”En voi pysäyttää sitä törkyä, mutta on tärkeää, että Iltalehdessä puututaan ja toimitaan, jotta tällaista ei tarvitse sietää. Vähimmillään tarjoamme kollegoina jonkinlaista tukea”, Yläjärvi toteaa.

Yläjärven mukaan viestien absoluuttinen määrä ei ole iso.

”Mutta se on intensiivistä, ja nämä tahot ovat hyviä masinoimaan sitä. Saa olla aika parkkiintunut, että se ei tunnu missään.”

Entä miltä tuntuu olla ensimmäinen nainen iltapäivälehden vastaavana päätoimittajana Suomessa?

”Olen tavallaan ylpeä siitä. Feminismi on nykyään kauhean latautunut sana, mutta ajattelen, että tämä on hyvä juttu alalle yleisestikin. Ala monipuolistuu, eikä sukupuoli määritä ihmisen työuraa. Minulla on kaksi tytärtä. On hyvä että hekin näkevät, että voivat isoina tehdä Suomessa mitä haluavat.”

Uutispaastolta toimituksen johtoon

Mitä aiheita haluaisit median ­nostavan enemmän esille?

”Suomalaisen median suurin haaste on keksiä tapoja pitää esillä ja käsitellä isoja asioita, joihin suomalaiset turtuvat helposti. Miten järjestetään vanhustenhoito tai terveydenhuolto? Miten uudistetaan hyvinvointivaltio? Miten vastataan ilmastonmuutokseen? Suomalainen media käsittelee näitä aiheita, mutta median iso asia on, jaksaako ihminen lukea niistä omien arkiongelmien keskellä.”

Aloititte Perttu Kauppisen kanssa samaan aikaan ­toimituspäällikköinä Helsingin Sanomilla, ja nyt hän on Iltalehden uutispäätoimittajana ­alaisesi. Millainen suhde teillä on?

”Ehdimme olla Pertun kanssa Hesarissa vuoden yhtä aikaa. Minun näkökulmastani on eduksi, että työtoverin tuntee jo entuudestaan. Näen, että uutiskäsitys ja tapa tehdä töitä ovat meillä aika samanlaiset.”

Mitä medioita seuraat itse eniten?

”Kesälomalla pidin uutispaastoa. Muuten olen aika keskimääräinen uutisten kuluttaja. Edellisen työn peruina avaan Hesarin ensin. Suurin mediakulutus on ilta-aikaan. Luen uutisia isoimmilta saiteilta ja somen kautta satunnaisista linkeistä. Seuraan myös lifestyle-blogeja ja juoksusivustoja.”

Mitä tekisit, jos et olisi journalisti?

”Minulla on ollut vuosien varrella monta Plan B:tä. Kouluttauduin pari vuotta sitten personal traineriksi työn ohessa. Tekisin varmaan jotain liikunnan tai hyvinvoinnin parissa, vaikka en kyllä tiedä, olisiko minusta siihen.” (Nauraa.)

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö