Olipa merkilliset vaalit, mietti moni - mistä se kokoomus vaalivoittonsa repi? Vaikka en puolen vuoden järjestökokemuksen jälkeen pidäkään itseäni mainosammattilaisena, tuli kyllä mieleen yksi looginen selitys: voisiko olla niin, että mainostamisella oli merkitystä?

Kaikki isot puolueethan käyttivät ammattilaisia eturivin mainostoimistoja, kuuluu vastaväite.

Antakaapas kun selitän. Kokoomuksen kampanja ei oikeastaan ollut kampanja, vaan ilmoittelussa tuikkivat pienellä painettuina samat sanat, teemat ja perusviritys, jotka nostivat Sauli Niinistön ällistyttävään runner-up-asemaan Tarja Halosen kantaan presidentinvaalin kakkoskierrokselle. Voimme taittaa peistä useamman olutkorillisen verran, oliko Suomen Toivo parempi kuin Vähän kuin itseäsi äänestäisit tai Jaa-ei, mutta kiistatonta on, että kokoomuksen markkinointiviestintä oli jatkumoa.

Ja näinhän se pitäisi ollakin. Kokemus osoittaa, että kannattaa paremmin (tulosmielessä) rakentaa vanhalle, tarvittaessa freesaten, kuin joka vuosi keksiä pyörä uudestaan. Mainostoimistojen kannalta äkkiseltään ajateltuna tosi kurja juttu, kun pyörästä voisi laskuttaa enemmän. Uskon kuitenkin, että koitoksesta toiseen kantava voittojen putki tuo paksumman massin viimeisen viivan alle kuin pyöränkeksintäikiliikkuja.

Toinenkin avain kokoomuksella oli voittoonsa. Peliin oli oikeasti marssitettu kaikki elementit. Ilkka Suominen oli ainoa terveen kirjoissa oleva kokoomuslainen ex-puoluejohtaja, jota ei ollut patistettu eläkepäiviltä mummoja kättelemään kauppakeskuksiin. Kaikki kivet oli käännetty periaatteella: nyt mennään eikä meinata, perkele! Energy = respect.

Kokoomuksen kahden kärjen taktiikkakin oli mitä riskipitoisin: tappion hetkellä mikään ei olisi ollut helpompaa kuin väittää Niinistön varjon syöneen Kataisen uskottavuuden. Mutta niinpä ei käynytkään, vaan tuo ainoa alle 190-senttinen suuren puolueen puheenjohtaja pääsi parrasvaloihin Ihan Oikeana Johtajana.

Ja vielä kaikille niille, jotka mollaavat puolueita (erityisesti brändityön vajeesta): mainitkaa jokin toinen toimiala, jossa vuoden 1918 kolme markkinajohtajaa ovat pitäneet paikkansa tiukassa markkinakisassa 90 vuoden ajan?