• Jos nyt joutuu olemaan erossa rakkaistaan, se on hyvin raskasta. Mutta jos on suljettu rakkaimpiensa kanssa kahdeksi kuukaudeksi samaan tilaan, ja se ahdistaa, mistä se kertoo.

• Katson Sanna Marinin läsnäoloa, kun hän esiintyy. Mietin kaikkia muita vaihtoehtoja hänen tilalleen. Ei niitä ole. Hän on täysin suvereeni.

• Minulla on ollut tarve olla aina oikeassa. Miten väärässä olinkaan.

• Osa meistä ei milloinkaan pysähdy. Juoksemme tehtäviin, toimintaan, alkoholiin, pikaisiin mielihyviin, ohimeneviin ihmissuhteisiin, minne vaan missä hälinä peittää pään sisäisen hätähuudon. Nyt on juostu seinään. Se ei tunnu hyvältä. Odota. Odota. Odota vielä. Ihan kohta. Siinä. Sinä.

• Katsomme komediaa, Menestyksen avain, Michael J. Fox. Siinä on korostetun paljon myötähäpeäkohtauksia. Tytär pistää pään tyynyn taakse ja parkaisee: ”Mun silmät kuolee.” Nostaa päänsä tyynyn takaa tarkistaakseen, oliko läppä liian raju. En pysty pidättelemään enää naurua. Räkätämme.

• Huomaan, etten pelkää kuolemaa. Eläminen, se se on paljon pelottavampaa. Kaikki ne tunteet.

• Itsensä toteuttaminen. Olet ehkä koko ikäsi valittanut, että pitäisi lukea enemmän, kirjoittaa, opetella uusi kieli, tehdä musiikkia tai maalata. Eikö tämä ole paras mahdollinen tilaisuus ilman ainoatakaan tekosyytä?

• Litsarin aihe. Brändit, jotka ovat kirjanneet arvoikseen vastuullisuus ja asiakaslähtöisyys, ja pitävät päitään nyt pensaassa, saavat puolestani jäädä puskiin. Menkää itseenne, mutta älkää tulko meidän kotiin kyläilemään. Uskoisin, että joku miljoonaa suomalaista yhtyy tähän.

• ”Ovatko aivosairaudet perinnöllisiä”, tytär kysyy ja katsoo minua. Pitää pokkansa.

• Huomaatko, miten keskustelun sisällöt ovat muuttuneet? Nyt ei kysytä kohteliaisuudesta vaan tarkoituksella ”mitä sinulle kuuluu”. Ja siihen vastataan ajatelluin virkkein. Olemme hieman enemmän totta.

• Sanoo Mäkinen ja Paasto mitä hyvänsä David Lee Rothin Eat ’em and Smile on yksi kovimmista rocklevyistä ikinä. Nyt se on sanottu ja mediassa, joten ugh.

• Suhtaudun terapiaan kuten itsensä hoitamiseen kuuluu. Se osoittaa, että kantaa vastuuta itsestään ja mielenterveydestään. Näinä päivinä kaikki tarvitsisivat terapiaa. Yhä siinä on stigma tai sen arvoa ei ymmärretä. Päänsärystä tai venähtäneestä nilkasta mennään lääkäriin, mutta ei siitä että sieluun sattuu tai huutaa naama punaisena läheisilleen. Mielen kivut eivät poistu siirtämällä niitä maton alle, päinvastoin, siellä niistä kasvaa kaikkea hallitseva mörkö.

• Moni ilmeisesti uskoo, että kun tämä on ohi, elämä on taas hallinnassa. Ei ole. Silloin on vaan helpompi paeta sitä.

• Meillä on taipumus pitää sisällämme kaikki se hyvä ja kaunis, mitä ajattelemme rakkaistamme. Jos se päästettäisiin nyt ulos, monessa kodeissa hymyiltäisiin karanteenin loppuun. Vaikka se kestäisi vuosia.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.