Havaintoja omasta päästä, osa 9. (koska ysiosat ovat melkein kymppejä):

• Jotain hienoa on siinä miten ajan vahvimmat trendit ovat luonnossa käynti ja nostalgia. Molemmissa on juurevuutta. Luonto rauhoittaa levotonta mieltä ja nostalgia palauttaa pintaan tunnemuistoja aikakausilta, jolloin kaikki oli muistimme mukaan hyvin.

• Mainosfilttereiden kylkeen haluaisin kapulaani paskasuodattimen. Onko mitään toivoa, siis mitään, että ei tarvitsisi törmätä enää yhteenkään otsikkoon Stefusta, Martinasta ja Sofiasta ja muista vastaavista narsistisista sairaskertomuksista? Pliide, pliide, pliide.

• Itseterapiointia enneagrammi-teorian pohjalta. Olen ensisijaisesti intuitio-ihminen, heti perään tunneolento ja sitten kaukaa perässä järkihahmo. Kaikissa näissä tasoissa on haaste. Intuitiivisena toimin heti, vaistonvaraisesti, enkä mieti seurauksia. Tunnevetoisena vellon omissa tuntemuksissa, olen jatkuvassa konfliktissa itseni kanssa ja epätasapainossa. Järkihetkinä analysoin kaiken ihan ruvelle ja päätän olla tekemättä mitään tai valitsen turvallisimman vaihtoehdon. Ihmisenä oleminen on muuten ihan pyllystä. Olisin mieluummin pingviini.

• Näinä päivinä julistetaan, että terveys ennen kaikkea ja sen eteen pitää jokaisen tehdä kuten käsketään. Haluaisin lisätä tähän, että tällä tarkoitetaan fyysistä terveyttä ja noin prosentin kuolemanvaaraa. Henkinen terveys on yleisesti ottaen ihan kaikilla koetuksella, osa on vakavasti häiriintynyt ja osa paniikissa. Henkisen terveyden seuraukset koskevat kaikkia eikä siitä huolehdita käytännössä lainkaan. Eli lisätään se fyysinen eteen ja lopetetaan puolitotuudet. Kiitti.

• Koronaa ei saa kuulemma verrata sotaan, oli taas yksi uusi sääntö tai yleinen mielenpahoitus. Siitä tuli mieleen, että sodassa ja koronassa on ainakin yksi merkittävä ero. Sota-aikaan meillä on yhteinen tunnistettava vihollinen, joka hitsaa kansaa yhteen. Nyt vihollinen on meidän keskellä ja ystäväkin saatetaan kokea vaaralliseksi. Korona ei hitsaa vaan erottelee. Melko helvetillistä. Ai niin, hyvä sääntöpäällikkö, haista ala-asteen kanaviillokki. Mene myymään hulluuttasi johonkin toiseen osoitteeseen.

• Löydän itseni hämärän aikaan Monopolista tutuilta Helsingin kaduilta. Kävelen keskellä tyhjää katua. Katselen valoja ja varjoja, kuuntelen kaupungin hiljaisuutta. Siinä kaikessa on jotain kiehtovan mystistä kuin Kieslowskin elokuvissa.

• Sankaruus. Jokainen kohtaa omassa viiteryhmissään nyt ihmisiä, joita voi kutsua sankareiksi. He eivät sairastuta muita energiallaan. He osoittavat esimerkillään miten tästä mennään läpi. He eivät uhriudu vaan tietämättä mitä tuleman pitää silti uskovat huomiseen. Kiitos valontuojille, you rock.

• Yks juttu naurattaa ihan tosi paljon, mutta en kerro.

• Salaisuudet. Harva asia kiehtoo meitä yhtä paljon. Pinnan lisäksi niissä on syvempi ulottuvuus. Kun jaat itsestäsi salaisuuden toiselle, se on järkälemäinen luottamustesti ja tapa luoda merkityksellinen suhde. Jos taas ei uskalla aukaista salaisuuksiaan kellekään, hakea niihin ja itseensä ymmärrystä, se kertoo suuresta häpeästä itseään kohtaan. Sitä säkkiä ei jaksa kukaan kantaa selässään loputtomiin. Se miten paljon tiedämme toisistamme ja hyväksymme nämä tiedot tuomitsematta on ihmissuhteen kenties keskeisin vaihtokauppa.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.