sm-kulma

Me suomalaiset makuutamme rahojamme minimikorkoisilla pankkitileillä. Sijoittaminen on fiiniä, hankalaa ja kallista.

Vihaamme rötösherroja, mutta podemme samalla herrapelkoa. Pankit ovat epäilyttäviä, koska ne haluavat siivun sijoitusten tuotosta. Myöskään mediaan ei kannata luottaa.

Maaperä lottokansan sijoitushuijauksille on kaiken kaikkiaan muhevan hedelmällinen.

Ponzimarkkinoinnin peruspsykologia perustuu siihen, että ihminen on luonnostaan utelias. Toivomme myös kovasti löytävämme elämäämme johtotähden - karismaattisen lahkojohtajan, konsultin, joulupukin tai vastaavan.

Ja kukapa meistä ei haaveilisi rikastumisesta ja sitä kautta vapaudesta. Saisi heittää pitkät tälle korporaatiopaskalle ja "rakastella ketä minä taharon ja sitähän ei akat voi estää", näin Toivo Kärkeä lainatakseni.

Kun huijausvyyhti sitten alkaa selvitä, ihminen ei luonnollisesti halua myöntää erehtyneensä. Asia käännetään toisinpäin - kyseessä on kateellisten ihmisten ajojahti. Ja tätä prosessia huijarit myös mielellään tukevat.

Siksi joka ikinen mediassa esitetty kriittinen kommentti on huijausvyyhden rivijäsenille vain lisätodiste siitä, että sikariporras haluaa tukahduttaa karvalakkikansan mahdollisuuden rikastumiseen.

Tähän nojaten myös huijarit torppaavat kaikki ikävät kysymykset - mediassa on esiintynyt virheellisiä tietoja, me emme enää vastaa median kysymyksiin.

Niinpä markkinointinerovelikullat ovat täällä taas. Eihän tässä voi kuin ihailla tätä sulavalinjaista pokeria, kykyä hyödyntää mediajulkisuus ja jo hyväksi koetun brändinimen huomioarvo.

"WinCapita Oy edistää ihmisten hyvinvointia ja taloudellista riippumattomuutta, arvomaailman ja oikeudenmukaisuuden kehittymistä ja toteutumista, sekä uusien teknologioiden omaksumista ekologisesti kestävillä ja laadukkailla tavoilla." (Wincapitan tiedote 8.3.2010)

WinCapita on myös osoitus siitä, että Suomessa huijarin ei tarvitse olla suuren maailman karismatykki. Mitä reiskanoloisempi, kömpelömpi perusmies, sitä parempi.

Bernard Madoff ei olisi Suomessa pärjännyt.