Viime lauantaina Maikkarilla alkoi sarja Putous All Stars, joka on yksi kanavan syksyn päätuotteista. Suosikkisarjan uusimmalla kaudella suosikkihahmot ja -näyttelijät viime vuosilta palaavat televisioon parhaaseen, suosikkikatseluaikaan. Vaikka katsojat varmasti toivottavat monet historialliset hahmot tervetulleiksi takaisin ruutuun, all stars -uusinta innostaa pohtimaan.

Tätähän media monin paikoin on juuri nyt: yhtiöiden jännitystä uusien avauksien edessä, ja luottamusta vanhan tai ainakin tarpeeksi tuottavaksi todistetun konseptin uudelleenjulkaisuun tai kansainvälisiin hittikonsepteihin. Mutta se näyttää toimivan, jos taloudella mitataan.

Ja mehän mittaamme.

Markkinointi & Mainonta listaa vuosittain Suomen 50 suurinta mediayhtiötä. Raportin on koonnut Alma Talent Tietopalveluiden analyytikko Erkka Feldt, jonka analyysi kertoo yksittäisten yritysten kehityksestä, mutta myös kuvaa alan suurten linjojen muodostumista.

Päällimmäinen analyysi on, että vuosi 2019 oli mediayhtiöille jopa historian paras.

Televisiota pitää päästää pälkähästä sen verran, että tuttuun turvautuminen vaikeina aikoina ei missään tapauksessa ole vain tv-kanvien patenttiratkaisu. Elokuvissa luotetaan jatko-osiin, kustantamo tuntuvat välillä tekevän käytännössä samaa kirjaa (rikollinen/paha poika kertoo tarinansa elämäkerrassa). Kun ajat ovat kovat, panostetaan siihen, jonka muistetaan myyvän. Mutta kyse ei ole vain myyntiluvuista.

Amerikkalainen Fast Company -lehti kirjoitti hiljattain ilmiöstä, joka on päässyt vauhtiin maan autoteollisuudessa. Sekä Ford että Jeep lanseeraavat tänä vuonna mallit vanhoista, jo kuopatuista suosikkiautoistaan: Ford Bronco ja Jeep Wagoneer muistuttavat vanhoista hyvistä ajoista nyt, kun kaikki on vaikeaa. (Molemmat suosikkimallit ovat myyneet mainiosti.)

Fast Companyn analyysissä viitattiin myös vaateteollisuuden trendiin, jonka nousi vuoden 2008 kriisin aikaan. Silloin amerikkalaiset innostuivat heritagesta valtavirrassa, ja historiallisesti merkittävät Red Wing -kenkäfirman sekä Filsonin laukkuvalmistajan kaltaiset merkit nousivat suosioon. Yhtymäkohtia on: kriisissä luotetaan turvalliseen ja perinteiseen.

Turvautuminen tuttuun on silti ihmeellistä, sillä tiedämme myös sen, että kriisi on aina mahdollisuus alalla kuin alalla. Se näkyy nytkin. Moni on ongelmissa, mutta moni porskuttaa varsinkin, jos keksii jotain uutta.

Tilanteesta tulee mieleen media-alan toisella laidalla työskentelevän ystäväni kommentti alan yhtiöiden uusiin avauksiin liittyen. "Muistatko, milloin viimeksi mediayhtiö olisi tunnustanut virheensä?"

Kysymys on viiltävä yhden lauseen analyysi. Media-ala tykkää hehkuttaa ja tiedottaa uutuuksista, mutta ei kertoa siitä, mikä meni pieleen.

Ei mediayhtiöiden ehkä tarvitsekaan. Vuosi 2020 tulee olemaan monellakin tavalla alan yhtiöiden pudotuspeli, ja ensi vuonna vastaavasta listasta näemme suoraan sen, kenelle tuli nousu ja kenelle pudotus.