Viestintäasiantuntija Anu Valkeajärvi oli työskennellyt yliopistomaailmassa pitkään, lähes 13 vuotta. Jo jonkin aikaa hän oli halunnut ottaa seuraava askeleen urallaan. Helsingin yliopisto n sisältä ei löytynyt uutta työtä, mutta keväällä 2019 Valkeajärvi sai uuden, kiinnostavan työn Kela sta.

Irtisanoutuminen jännitti. Joutuuko vanha työyhteisö pulaan? Mitä työkaverit ja pomo miettivät lähdön syistä? ”Olisi ollut helppoa jäädä tuttuun, mutta oli motivoivaa lähteä uuteen”, Valkeajärvi sanoo.

Toiseksi viimeisellä työviikollaan Valkeajärvi sai sähköpostin yliopiston hr-asiantuntijalta Emmi Tammiluomalta, joka ehdotti kahvittelua tai kävelylenkkiä.

Valkeajärvi ja Tammiluoma lähtivät yhdessä kävelylle juttelemaan lähdön syistä. Kun juttukaveri oli kauempaa organisaatiosta, eikä oma pomo, avoin keskustelu tuntui mahdolliselta.

”Hr-asiantuntija katsoi lähtemistäni organisaation kehittämisen näkökulmasta, joten hänelle oli helppo puhua”, Valkeajärvi sanoo.

Työsuhteen päättyminen usein tabu

Kun työsuhde päättyy, toinen osapuoli yleensä pettyy. Miten työsuhteen päättämisen voi ylipäänsä hoitaa hyvin, jos tunteet ovat pinnassa?

Työsuhteesta lähteminen onnistuu, jos suhde on toiminut mutkattomasti. Näin sanoo yrittäjä ja toimitusjohtaja Susanna Rantanen Employee Experience Agency Eminestä. Jos hyvää lähtöä aletaan pedata vasta irtisanoutumisen hetkellä, siitä tulee päälleliimattua.

Rantasen mukaan työsuhteen päättyminen on työpaikoilla usein tabu, vaikka jokainen työsuhde päättyy joskus. Keskustelua työntekijän ja -antajan odotuksista kannattaisi käydä pitkin matkaa, jotta molemmat välttyvät yllätyksiltä.

”Pitäisi olla ok sanoa, että omat arvot olivat erilaiset kuin työnantajan. Näin voi käydä esimerkiksi teknologiayrityksessä, joka kasvaa start-up-vaiheesta sijoituksen jälkeen”, Rantanen sanoo.

Lähtijät ovat valttia yrityksen rekrytoinnille, joten siksi työsuhde kannattaa pyrkiä päättämään hyvä maku suussa.

”Yrityksellä ei ole ketään niin merkittävää suosittelijaa kuin entinen työntekijä. Työnhakijat etsivät vertaisryhmältään kokemuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä työpaikasta”, Rantanen sanoo.

Hyvä lähtö voi saada palaamaan

Parhaimmillaan hyvin hoidettu lähtö voi saada kovan osaajan palaamaan myöhemmin takaisin, entistä kokeneempana ja taitavampana.

”Erityisesti suurissa yrityksissä entiset työntekijät muodostavat joukon, josta rekrytoiminen on mieletön mahdollisuus. Perehdyttäminen ja tuottavaksi saaminen sujuvat paljon nopeammin kuin täysin uuden tekijän kohdalla.”

Valkeajärvi ja Tammiluoma kävelivät keväisessä Helsingissä Eläintarhanlahden ympäri, kiersivät Kruunuhaan ja palasivat yliopistolle. He keskustelivat siitä, mitä Valkeajärvi on yliopistovuosistaan saanut, asioista, jotka vuosien varrella olivat jääneet harmittamaan sekä yliopiston tarjoamista urapoluista. Lähtemisen pääsyyn lisäksi myös pienet, kaihertaneet asiat tulivat sanotuksi ääneen.

”Pääsin puhumaan odotuksistani, jotka eivät toteutuneet. Toisaalta pystyin antamaan kehitysideoita, jotka ehkä hyödyttävät töihin jääviä ihmisiä. Tuli olo, että näkemyksilläni oli väliä”, Valkeajärvi kertoo.

Aikaisemmassa työpaikassa lähtökeskustelu oli ollut erilainen: kaavamaista valmiiden kysymysten läpikäyntiä ja lomakkeen täyttämistä. Tällaisen kankean lähtökeskustelun Rantanen tyrmää turhana. ”Asiat, jotka silloin halutaan kysyä, olisi pitänyt keskustella ajat sitten. En myöskään usko, että siinä kohtaa lähtijä on enää avoin ja rehellinen”, hän sanoo.

Valkeajärvelle jäi lähtökeskustelusta kevyt olo. Uuteen työhön pystyi siirtymään ilman turhaa painolastia.

”Joku voisi sanoa, että myöhäistähän keskustelu on lähdön hetkellä. Toki olin tehnyt jo lähtöpäätöksen, mutta toisaalta minulle jäi tunne, että voin myös palata”, hän sanoo.