Lapin matkailun ahdingosta on kirjoitettu paljon viime aikoina. Eikä syyttä. Pahimmissa skenaarioissa Suomen matkailun veturiksikin kutsuttu elinkeino on vaarassa romahtaa vuosikymmenen ansiokkaan kehitystyön päätteeksi. Useissa viime aikojen lehtijutuissa on myös mainittu sivulauseessa, että ai niin, ollaan tehty kaikkien aikojen paras tulos heinäkuussa, kun kotimaisia matkailijoita on riittänyt. Silti Lapin Kauppakamarin ja Lapin Matkailuelinkeinon liiton (LME) matkailuyrityksille toteuttaman kyselyn mukaan 60 prosenttia vastaajista ei jatka toimintaansa 10 kuukautta pidempään, jos ulkomaisia asiakkaita ei tule lainkaan talvikaudella 2020–2021.

Suurin osa tuntuu siis rakentaneen bisneksensä täysin ulkomaalaisten matkailijoiden varaan. Miksi kotimainen matkailija ei kiinnosta samalla tavoin kuin britti? Kyllä suomalainenkin matkailija innostuu samoista aktiviteeteista kuin kansainvälinen. Huskyajelu, opastettu revontuliretki ja yöpyminen lasi-iglussa ovat kaikki upeita elämyksiä. Kaikki he, jotka yleensä postaavat joulun-uudenvuoden aikoihin kuvia Thaimaasta ja muista eksoottisista paikoista, ovat varmasti otollista kohderyhmää lasikattomajoituksiinkin. Eivät suomalaisetkaan ihan persaukisia ole, mutta kohtuus kaikessa. Suomalainen ei maksa parin tunnin huskyajelusta 200 euroa henkilöltä, eikä nelihenkinen perhe 1 000 euroa yöltä lasi-iglussa. Olisiko aika luopua hinnoittelussa eksotiikkalisästä?

Lapin huima kasvu on tehty pitkälti matkailumarkkinoinnin voimin. On jo pieni ihme, että se on vienyt kansainväliset turistimassat Ruotsilta ja Norjalta, vaikka naapurimaidemme pohjoiset kolkat ovat huomattavasti hulppeampia maisemiltaan. Nyt pitäisi tehdä sama kotimaan markkinoinnissa. Pientä säröä Lapin ja etelän turistin suhteeseen on toki voinut tuoda keväiset sensaatiomaisesti esiin nostetut yleisönosastokirjoitukset, joissa kehotettiin ottamaan omat hautalapiot mukaan Lappiin matkatessa. Mutta Helsingistä menee tälläkin hetkellä turvallisia matkailuputkia Kemijärvelle, Rovaniemelle ja Kolariin. Juna on koronaturvallinen tapa matkustaa, erityisesti jos matkan taittaa omassa makuuhytissä. Ja kun arjessa opitun koronavarovaisuuden muistaa kohteessakin, voinee lapion jättää kotiin.

Joskus sitä silti toivoo, että meilläkin olisi kuninkaallisia. Viime viikonloppuna Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel viettivät laatuaikaa. He vaelsivat Jämtlannissa 47 kilometrin suositun patikointireitin. Kuvissa hymyilee rento kuningaspari ja kruununprinsessa kauhoo kuksalla vettä suoraan tunturipurosta. Tekstissä kiitetään Ruotsin turistiyhdistystä ja muistutetaan, että Ruotsin luonto kuuluu kaikille. Handöl sijaitsee vain 50 kilometrin päässä hiihtokeskus Åresta. On selvää, että tässä tehdään nyt täysin palkein alueen matkailumarkkinointia.

Meillä ei ole kuninkaallisia, mutta meillä on Sauli ja Jenni. Rakastetun presidenttiparin vierailu olisi kullanarvoinen visiitti monelle pienelle Lapin yrittäjälle. Ja taitaapa vastavihityllä pääministerillämme olla häämatka vielä tekemättä? Lappiin vain lemmenlomalle ruskamaisemiin ja juomaan suoraan tunturipurosta raikasta vettä. Ja pari kuvaa siitä Instaan.

Matkailun osuus bruttokansantuotteesta oli Lapin aluetaloudessa viime vuonna 5,7 prosenttia, kun Suomen keskiarvo oli 2,5 prosenttia. Vuonna 2019 Lapissa matkailualalla työskenteli sesonkityövoima mukaan lukien noin 8 000 henkilöä. Keväällä koronan iskiessä suurin osa siitä jäi työttömäksi. On selvää, että jos Pohjoisen veturi kaatuu, ongelma valuu myös etelään.