Lähdit Nokialta New Yorkiin töihin vuonna 2009. Mitä teet siellä?

Työskentelen strategiajohtajana TBWA:n globaalissa tuotekehitysyrityksessä Pilotissa. Teemme markkinointiteknologiaa, joka palvelee TBWA-ketjua ja muita asiakkaita. Ideana on, että teknologian avulla voimme tehdä markkinointia paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Yritys on ollut vuoden verran pystyssä.

Voitko antaa jonkun esimerkin tuotteistanne?

Kuuluisin tuotteemme on Projeqt-julkaisujärjestelmä, joka on verkkopohjainen presentaatiotyökalu. Mitä muuta mainostoimistot tekevät kuin presentaatiota? Sillä voitimme palkinnon esimerkiksi South by Southwest-kilpailussa. Se on kenen tahansa ilmaiseksi käytettävissä oleva järjestelmä.

Kuinka paljon Pilot palvelee TBWA:ta ja kuinka paljon teillä on muita asiakkaita?

Aika tarkkaan puolet ja puolet. Olemme neuvotelleet muun muassa Australiaan ja Kiinaan palveluita. Yhteistyö TBWA:n kanssa on aika tiivistä. Pilotin hallituksen puheenjohtaja on TBWA:n varatoimitusjohtaja.

Miten markkinoitte palveluitanne?

Koputellaan mainostoimistojen ovia ja kysellään heidän tarpeitaan. Se on hyvin perinteistä teknologiatuotteen myymistä. On jännittävää olla markkinointi- tai mainosmaailmassa vaikka strategina, ja sitten huomatakin olevansa ohjelmistomyynnissä. Minusta tuntuu, että ohjelmistoilla ja teknologialla tulee olemaan suurempi merkitys mainosmaailmassa. Jos yrityksellä ei ole oikeita välineitä, asiakkaat saattavat lähteä pois.

Millainen tiimi sinulla on?

Ydintiimi voi olla hyvinkin pieni, neljä tai viisi henkeä, mutta TBWA:ssä on osaamista siellä sun täällä, joten lainaamme esimerkiksi koodareita Los Angelesista. Tuotekehityksen maailma toimii niin, että mahdollisimman pienellä porukalla tehdään joku juttu. Jos se lähtee lentoon, mukaan otetaan lisää resursseja.

Miten päädyit New Yorkiin?

Työskentelin Nokiassa neljä vuotta. Tein hyvien tyyppien kanssa yhteistyötä. Jollekin oli jäänyt mieleen nimeni. Kun täällä aukesi strategiajohtajan paikka, TBWA Globalin luova johtaja kysyi kiinnostaisiko minua tulla tänne töihin. Aloitin lokakuussa 2009.

Mietitkö lähtöä Nokiasta ja Suomesta pitkään?

Ei, pyyntö tuli sopivaan saumaan. Nokiassa oli alkamassa ryminät alaspäin, ja olin aavistellut, että jotain sen suuntaista saattaisi käydä. En ollut myöskään aikaisemmin ollut ulkomailla töissä. Reilun kuukauden neuvottelimme työsopimuksen sisällöstä. Myös viisumihässäkässä meni muutama viikko.

Millaisen työsopimuksen sait?

Terveydenhuolto kuuluu yleensä mainostoimistoissa aina sopimukseen. Sitten neuvoteltiin siitä, montako viikkoa on lomaa ja muista ehdoista. Yhdysvalloissa on tapana, että sopimukset laaditaan puhtaalta pöydältä. Suomessahan sopimuksia määrittää paljon työehtosopimus. Yksi legenda kertoo, että eräs luova johtaja oli yrittänyt neuvotella itselleen ranskanbulldoggia. Hän oli kai saanut kaikki muut vaatimuksensa läpi, mutta ei saanut koiraa.

Suuri yleisö muistaa sinut varmasti radio- ja tv-töistäsi. Mikä muuten on taustasi?

Tein kauppatieteen opintojen ohella Peltolan Mikon, eli Peltsin, kanssa neljä vuotta Radiomafian ja YleX:n aamua. Samaan aikaan opiskelin Kauppakorkeakoulussa. Päädyin myös opiskelemaan ohjelmointia Helsingin yliopistoon vedonlyönnin tuloksena.

Kerro tämän vedon tarina.

Olimme kavereiden kanssa iltaa istumassa ja joku sanoi, että "hei, pitäiskö hakea yliopistoon lukemaan ohjelmointia?". Siinä oli neljä vai viisi kaveria, jotka päättivät hakea. Unohdin sitten koko asian, kunnes eräänä aamuna puhelin soi ja kaveri kysyy, olenko tulossa pääsykokeeseen vai en. Hyppäsin ratikkaan ja menin pääsykokeeseen. Kaikki vedon lyöneet kaverit pääsivät sisään. Opiskelin siellä vuoden ja sain sivuaineen tutkintooni. Osa jatkoi opinnot loppuun saakka ja saivat tuplatutkinnon.

Miten päädyit toimittajan hommiin?

Olin menossa kesäksi 1995 Lontooseen, missä veljeni oli hotellissa töissä. Halusin saada jostain kaljarahaa. Kaverini Pasi Räihä oli Radiomafiassa. Sain hänen kauttaan tehdä lyhyen radiosarjan nimeltä Luuseri Lontoossa, jossa seikkaili luuserihahmo, joka löysi itsensä kiinnostavista paikoista. Kun tulin takaisin, huomasin, että toimittajan hommahan on helppoa, kun ei tarvitse muuta kuin kysellä vähän kysymyksiä, eikä tarvitse tietää itse mistään mitään. Tein opintojen ohella vähän kaikkea elokuvakritiikeistä kirjailijahaastatteluihin.

Onko ikävä toimittaja-aikoja?

Itse asiassa radiota on. Telkkarijuttuja, joita Tuomas Enbusken kanssa teimme, ei ole ikävä. Tv on liian sekavaa minulle. Siellä häsätään liikaa.

Miksi siirryit televisioon?

Kun kirjoitin gradua, tarvitsin enemmän vapaa-aikaa. Tv-ohjelma kerran viikossa ei ole täyspäiväinen työ samoin kuin radion aamuohjelma, joten piti siirtyä televisioon.

Et siis koskaan ajatellut tehdä uraasi tv:ssä ja radiossa?

Ehkä teen joskus voittoisan comebackin. Kun on juontanut jo radion aamuohjelmaa ja omaa tv-ohjelmaa prime timessa, mitä sitä sitten tekisi? Oli kiva päästä eteenpäin, ja Nokia tuli sopivaan saumaan.

Pidätkö vielä yhteyttä juontajapariesi Peltsin tai Tuomas Enbusken kanssa?

Kyllä. Olen Tuomaksen Uno-pojan kummisetä. Peltsin kanssa yritän käydä aina Suomessa käydessäni lenkillä ja saunomassa.

Onko radio- ja tv-kokemuksesta jotain hyötyä nykyisessä työssäsi?

On varmasti. Esiintymiskokemus on tärkeää ja se, että osaa kirjoittaa. Kun menin Nokialle, ensimmäinen tehtäväni oli musiikkituotteiden ja -puhelimien markkinointi Euroopassa. Siinä auttoi populaarikulttuurin tuntemus, joka tuli YleX:n kautta. Nykyään kotimaista musiikkia tulee kuunneltua todella vähän.

Onko yhtään koti-ikävä Suomeen?

Jouluna ehkä oli vähän, mutta olen viihtynyt oikein hyvin. Ostimme juuri uuden kodin Upper East Sidelta, ja olemme sisustaneet sitä, joten jäimme jouluksi New Yorkiin. Upper East Side on vähän kuin New Yorkin Töölö, mistä olen kotoisin. Viihdyn täällä hyvin.

Miten vertaat työtahtia New Yorkissa suomalaiseen työelämään?

En tiedä, kuinka tyypillinen suomalainen työympäristö Nokia oli. Täällä tehdään töitä, kun niitä on, oli viikonpäivä tai kellonaika mikä hyvänsä. Mutta niin se taitaa olla helsinkiläisissäkin mainostoimistoissa.

Mikä on mageinta työssäsi?

Työ on työtä, tekee sitä missä vain. Varsinkin mainostyö on geneeristä. Aina välillä, kun kävelee kadulla omissa ajatuksissaan, havahtuu siihen, että elää melkein elokuvalavasteissa. Toimistoni on Rockefeller Centerin vieressä, missä oli jouluna iso kuusi valoineen. Tuntuu kuin olisi Yksin Kotona 2 -elokuvassa.

Millaisia etenemishaaveita sinulla on urallesi?

En ole ennustaja, mutta jos uraansa yrittäisi jotenkin ohjata, yrittäisin suuntautua enemmän teknologian kuin mainonnan suuntaan. Se voisi olla pitkällä tähtäimellä fiksu veto, koska sieltä voi löytyä kasvua.

Mitä haluat saavuttaa?

En ole koskaan ollut mainoskilpailujen perään. Olisi kiva tehdä joku tuote tai rakentaa joku brändi alusta alkaen itse, mikä vaikuttaisi ihmisten elämään.

Mitkä ovat valttisi ammatissasi?

Varmaan analyyttinen ajattelu ja suomalaisena voin olla aika suora. Sitä käytän etunani. Jos täytyy sanoa asiakkaalle jotain, mitä hän ei halua kuulla, auttaa, kun sen sen sanoo vähän rallienglannilla. Silloin se tuntuu siltä, että ei tuo suomalainen ei vain osaa sanoa sitä kohteliaammin. Se on salainen aseeni, jota pitää käyttää säästeliäästi.

Olet myös luennoitsija. Mistä aiheista luennoit?

Käyn vuosittain Aalto-yliopistossa puhumassa markkinoinnin kursseilla. Opiskelijat haluavat kuulla tosielämän esimerkkejä: miten joku brändi on ymmärtänyt asiakkaan ongelman ja miten sitä on lähdetty ratkomaan.

Onko sinulla yleisesti joku viesti, jota haluat rummuttaa?

Olen puhunut kärsivällisyydestä. Sekä mainostajien että toimistojen pitäisi jaksaa rakentaa pitkäjänteisempiä markkinointiratkaisuja, eikä jahdata yhtä kvartaalia. Jos kampanjoita tehdään lyhyellä syklillä, niistä tuppaa tulemaan tarjoushenkisiä viestejä. Pidemmällä tähtäimellä voi tehdä vaikka omia pieniä digitaalisia palveluita, jotka tukevat sitä tuotetta, mistä ikinä onkaan kyse.