1980-luvun alussa tietokoneet olivat tietokoneihmisiä varten. Vain tietokoneihminen osasi käyttää MS-DOS-käyttöjärjestelmää, jolla yksinkertaisenkin asian tekeminen vaati loputonta kärsivällisyyttä, vilkkuvan kursorin liikuttelua nuolinäppäimillä ja epämääräistä äpäräenglantia muistuttavien komentosarjojen muistamista.

Apple Computersin tammikuussa 1984 markkinoille tuoma Macintosh oli erilainen tietokone. Macintoshissa oli graafinen käyttöliittymä, jonka ansiosta ohjelmia saattoi käyttää painelemalla kuvakkeita ja valitsemalla käskyjä valikoista osaamatta ulkoa yhtään komentosanaa. Hiireksi nimetyn uudenlaisen ohjaimen ansiosta laitteella saattoi vaikka piirtää.

Kaiken lisäksi kone muistutti muovista linnunpönttöä ja käynnistettäessä sen ruutuun ilmestyivät hymyilevät kasvot. Macintosh oli niin sympaattinen, että sitä teki melkein mieli halata.

Tietokoneihmisiä moinen laite ei tietenkään vakuuttanut. Heille Mac oli söpö lelu eikä tietokone.

Mutta Macintoshia ei ollutkaan tarkoitettu tietokoneihmisille. Se oli ensimmäinen tietokone, jota melkein kuka tahansa osasi käyttää. Jopa suomalainen mainonnan tekijä.

Marx, Engels ja Mac

Yhdysvalloissa Macintosh oli myyntimenestys heti näyttävästä lanseerauksestaan lähtien. Suomeen laite saapui reilu vuosi myöhemmin, alkuvuodesta 1985. Viiveen syynä ei ollut markkinoiden epäluulo, sillä Applen tuotteilla oli jo maassa innokas käyttäjäjoukko. Macintoshin luonne vain vaati sen, että koneeseen täytyi saada suomenkielinen käyttöjärjestelmä.

Ja suomeahan se puhui. Applen tuolloisen maahantuojan Mercantile Computers Oy:n toimitusjohtaja Timo Tiihonen palkkasi Macintoshin Suomen-lanseerauksen avuksi juuri perustetun Avant-mainostoimiston.

Kampanjan kärkenä oli aukeaman printtimainos, jossa kottaraispönttö pönötti Leninin, Marxin ja Engelsin teosten jatkeena. Otsikko julisti että "Kapitalisti ei joka päivä tee vallankumousta". Koneen ruudussa luki sievällä kaunokirjoituksella "Moi!"

- Se pohjautui kansainvälisiin mainoksiin, joissa koneen ruudussa luki "Hello!" Viesti oli, että Mac on tietokone for the rest of us, muistelee mainoksen copy Alpertti Skyttä.

150 prosentin taksa

Macintosh oli kallis, mutta se oli myös paljon sympaattisempi ja hienompi kuin tavallinen MikroMikko. Aivan kuten Yhdysvalloissa erityisesti graafisen alan ja mainonnan ammattilaiset rakastuivat laitteeseen ja sen MacWrite- ja MacPaint-ohjelmiin.

Todellinen vallankumous tapahtui kuitenkin vasta MacPublisher-ohjelman sekä erityisesti Freehandin ja Pagemakerin myötä. Yhtäkkiä mainosten, esitteiden ja julkaisujen tekemiseen ei enää vaadittu saksia, veitsiä tai edes reproa. Syntyi käsite desktop publishing eli dtp.

- Ennen Macintoshia tietokoneet olivat isoja rohjoja, sellaisia Avaruusasema Alfa -tyylisiä laitoksia, joita osasivat käyttää vain sellaiset herrat, jotka eivät välttämättä olleet hirveän visuaalisia, veteraani-AD Herbie Kastemaa muistelee.

Tehokkuudella oli tosin huonotkin puolensa. Mainostoimistot toimivat 1980-luvulla pääasiassa tuntilaskutuksella, eikä yritysten johdossa aina ilahduttu siitä, että uudet koneet vähensivät laskutettavan työn määrää. Joissakin toimistoissa yritettiin jopa luoda uusi 150 prosentin taksa Macin kanssa tehdylle työlle.

Eikä dtp:n yleistyminen ollut aina estetiikan voitto. Taittamisen ja kuvankäsittelyn helppous sai monet asiakkaat uskomaan, ettei ammattilaisia enää tarvittu, kun esitteet ja asiakaslehdet pystyi tekemään itsekin. Mitä vähemmän tuloksista puhutaan, sen parempi.

- Mac ei oikein päässyt suuryrityksiin, kun se ei ollut yhteensopiva pc-maailman kanssa. Mainosala sai kuitenkin firmat vakuuttumaan siitä, ettei mainoksia voinut tehdä kuin Macintoshilla, ja siksi ne piti teettää meillä. Joskus asiakas hankki markkinointipäällikölle Macin, jotta sillä olisi oikeus ja mahdollisuus ymmärtää meitä mainoksentekijöitä, Alpertti Skyttä nauraa.

Alexin viisi Macia

Mainosalan standardiksi Macintosh muodostui viimeistään 1980- ja 90-lukujen taitteessa, jolloin Applen markkinaosuus oli Suomessa korkeimmillaan, tietokoneiden kokonaismarkkinoistakin mitattuna yli kymmenessä prosentissa. Moni noihin aikoihin työuransa aloittanut, nyt nelikymppinen median ja mainonnan tekijä ei ole ikinä työskennellyt millään muulla kuin Macilla.

- Aluksi Mac oli pelkkä työväline, mutta vuosien varrella siitä on kasvanut työkaveri, sanoo Juniormainoksessa AD- ja Mac-uransa aloittanut, nykyisin Bob Helsingissä työskentelevä Kimmo Kivilahti.

Media-, uusmedia- ja mainosalan monitoimija Alex Nieminen osti ensimmäisen Mac Plus -koneensa vuonna 1986. Nykyisin Niemisen kotona on eri tehtävissä viisi Macintoshia, mutta miehen vetämässä Laundry-toimistossa käytetään myös pc-koneita.

- Vuosien varrella Macintosh on vaikuttanut kaikista aloista kaikkein eniten mainontaan. Intuitiivinen käyttöjärjestelmä oli iso juttu, mutta dtp muutti mainosalan lähes täysin. Tärkeää on kyllä ollut myös se, että Macin käyttäjänä on aina erottunut siitä tavallisesta, Intel-koneita käyttävästä konttoriväestä, Nieminen sanoo.

Grafiikan lisäksi Mac on aina ollut ylivoimainen musiikissa. 1980-luvun alkupuolella myös Atarin koneille oli kilpailukykyisiä musiikkiohjelmia, mutta vuosikymmenen puolessavälissä Macille tulleet sekvensseriohjelmat ja erityisesti 1990-luvun alussa yleistynyt Pro Tools tekivät Macista musiikin ja erityisesti mainosmusiikin tekijöiden ykköskoneen.

- Mainosmusiikin tekemisessä ei ole ikinä ollut vastakkainasettelua pc vastaan Mac, kun ei ole ikinä ollut mitään muuta kuin Mac, tiivistää Nanoversen Manne Railo.

Kuopasta marginaaliin

Amerikkalaisia elokuvista ja televisiosarjoista voisi päätellä, että Macintosheja käytetään kaikkialla - jopa julkishallinnossa West Wingin Valkoista taloa ja 24:n CTU:ta myöten. Tosielämässä Mac on jäänyt kaikkialla ns. luovan luokan työkaluksi.

Macin 25-vuotinen historia on sitä paitsi ollut kaikkea muuta kuin suoraviivaista voittokulkua. Windows kopioi Macin käyttöjärjestelmää häikäilemättä ja onnistui 90-luvulla vakiinnuttamaan asemansa yritysmaailman tärkeimpänä ja lopulta lähes ainoana käyttöjärjestelmänä. Applen markkinaosuus putosi niin dramaattisesti, että vuonna 1997 Wired-lehti antoi kannessaan yhtiölle vain yhden selviytymisneuvon: "Pray".

2000-luvulla kaikki on mennyt sitäkin paremmin, kun Ipodin ja Iphonen menestys sekä Jonathan Iven uraauurtava muotoilu ovat saaneet monet kiinnostumaan uudestaan myös Macintosheista.

Kasvu on tullut ennen kaikkea kuluttajamarkkinoilta. Macin osuus kotitalouksien tietokonemyynnistä on noussut Yhdysvalloissa jo yli 20 prosenttiin, koko maailmassa kymmenen prosentin hujakoille.

Osuus kaikesta maailman tietokonemyynnistä on kuitenkin vain kolmisen prosenttia. Insinöörien Suomessa Macintoshin markkinaosuus on reilut viisi prosenttia kotikoneista ja parisen prosenttia kokonaismyynnistä.

Katosivatko erot?

Nyt Mac on suomalaisessa yritysmaailmassa ykköskone vain mainostoimistoissa ja graafisen alan firmoissa. Lehtitaloissakin Macintosheja on enää vain AD:iden ja taittajien pöydillä. Muuten Macintosheilla tekevät töitään lähinnä pienyrittäjät ja freelancerit - sekä Mikael Jungner ja kourallinen muita huippujohtajia, jotka eivät anna yrityksensä virallisen konekannan rajoittaa omaa valintaansa.

Mutta onko koneen valinnalla oikeastaan enää edes väliä? Mac on edelleen se tyylikkäämpi ja helpommin lähestyttävä tietokone, mutta erot ovat pohjimmiltaan esteettisiä. Koneiden sisällä ruksuttavat enimmäkseen samat ohjelmat.

- Toimistoympäristössä eroa on oikeastaan vaikea määritellä, kun useimmat Macitkin pyörittävät Office-ohjelmia, jotka ovat bisnesmaailmassa de facto -standardi, sanoo Alex Nieminen.

- Ehkä tämä johtuu keski-ikäistymisestä, mutta sanoisin että pc:n ja Macin käytännön erot ovat aika pieniä muuten kuin graafisissa tehtävissä. Varsinkin kun voi sanoa, että internetistä on tullut se koneiden todellinen käyttöjärjestelmä. Enemmän niihin mieltymyksin vaikuttaa tottuminen ja hip factor kuin mitkään mitattavat ominaisuudet.

Hanskat käteen ja pc:lle

Mieltymykset ovat kuitenkin monille isoja asioita. Mac-käyttäjät ovat niin uskollinen joukko, että mainoksia tehdään todennäköisesti Maceilla niin kauan kuin nykyisenkaltaiset tietokoneet ovat käytössä.

- Mac on ainoa tuotemerkki, jonka sanansaattajana toimin ilman erillistä veloitusta. Samaa voi sanoa monesta kollegasta. Ihan heppoisin perustein ei tällä alalla sellaiseen lähdetä, Kimmo Kivilahti sanoo.

Manne Railo on vielä ehdottomampi.

- Kaksi kertaa olen käyttänyt pc:tä, kun olen joutunut hiihtoreissulla menemään johonkin nettikahvilaan. Inhottava kokemus. Hanskoja piti pitää kädessä.