Rakkauden rasvaprosentti. Ohjaus: Mikko Kuparinen. Käsikirjoitus: Laura Immonen ja Hannamaija Matila. Pääosat: Mikko Nousiainen ja Miina Maasola. Tuotanto: Ilkka Matila / MRP Matila Röhr Productions 2012.

Ensin varoitus. Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia.

Rakkauden rasvaprosentti on työlästä katsottavaa romanttisen komedian ystävällekin. Käsikirjoitus noudattaa genrensä kaavaa orjallisesti ja onnistuu summaamaan mainosmaailman kliseet.

Helsinkiläisen mainostoimiston tärkein asiakas odottaa Stigua palaveriin. 40-vuotias palkittu mainosmies herää myöhässä, syventyy asiakkaan materiaaliin aamukahvin ja aamujöötin ajan. Wc-paperi on loppu, joten briefille käy ohraisesti. Stigu skeittaa töihin ja vakuuttaa asiakkaan unelmien tärkeydellä. Mainospalkinnoilla työhuoneensa vuorannut toimitusjohtaja ei kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, epäilee Stigun kärsivän loppuunpalamisesta ja antaa asiakkaan uudelle kultapojalleen. Angry Birdsiä pelaava dirika muistuttaa Stigua alan periaatteesta "olet yhtä hyvä kuin viimeisin työsi", vaikka Stigun viimeisin duuni voitti viisi palkintoa.

Juniori vittuilee Stigulle, varastaa tämän ideat ja olisi jo ehtinyt panemaan tämän asiakkaitakin. Stigu vetää kännit ja anelee krapulassa pienen budjetin duunia, koska haluaa todistaa vielä olevansa jotakin. Kaveripiiri nauraa epäuskoaan Stigun kykyihin suunnitella Väestöliitolle kestävä parisuhde-kampanja.

Elämä vaikuttaa tyhjältä, kun paras kaverikin lisääntyy. Stigu rakastuu panokaveriinsa - joka yllättäen paljastuu Väestöliiton projektipäälliköksi - ja päätyy tämän kanssa juurilleen maaseudulle perheensä luo. Käy ilmi, että eihän mies Sonkajärveltä Helsinkiin mainoslauseita lähtenyt rustaamaan vaan runoja. Nyt ei enää panna vaan rakastellaan. Sitten tietysti täytyy paljastaa aiemmin tehty itsekeskeinen moka, katua, elää sitä itsensä löytäneen elämää ja päätyä vastoinkäymisten kautta voittoon.

Näyttelijäsuorituksissa ei ole moitteen sijaa, stereotyypit välittyvät yleisölle. Rakkaushömpän ei voi olettaa antavan mitään uutta, mutta elokuva ei nosta mainosmaailman kuvaustaan edes koomisella tavalla viihdyttävälle tasolle.