Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen ovat taiteilijoita mutta myös yrittäjiä, jotka tuotteistavat taidettaan. Yhtälö ei ole kovin yleinen Suomessa.

”Taiteilijasta markkinamieheksi ryhtyminen on vaikeaa, eikä Suomessa ole sille kulttuuria, että artisti myy itse itseään”, Kilpeläinen sanoo.

Mutta taiteen tehtävä on rikkoa konventioita, joten täällä nyt ­istumme, Boscon ja Kilpeläisen eli Boskilin tiedotustilaisuudessa, jossa kuulemme ensimmäiseksi tarinan Seven Sisters -brändin alkuhetkistä.

”Suomessa ei ole sille kulttuuria, että artisti myy itse itseään.”

”Neljä vuotta sitten meditoin ystä­väni kanssa, kun saimme yhteisen näyn. Siinä maalasin valtavaa työtä, joka oli jaettu seitsemäksi eri työksi. Kokonaisuus hajosi osiin maailmalle. Viikko sen jälkeen ostin 21 metriä canvas-kangasta, ja 15. marraskuuta yöllä aloin maalata ensimmäistä työtä. Maalasin sen yhdeltä istumalta kuunnellen ainoastaan Tuure Kilpeläisen musiikkia. En ollut aiemmin kuunnellut sitä ja mietin, että kuka tämä tyyppi on, ja että minun pitäisi pyytää häneltä äänimaailma tähän työhön. Tuo yö oli toisellakin tapaa merkityksellinen, koska silloin kuoli minulle tärkeä ihminen Aki Hintsa, joka oli mentorini jo urheiluaikoina. Työn nimeksi tulikin As Close As Heaven Can Come (Rakkaus)”, Manuela Bosco kertoo.

Seuraavan vuoden aikana Bosco maalasi loput kuusi työtä eli Maailma, Aika, Vesi, Puu, Avaruus ja Tuli. Hän kertoo miettineensä vuosia, mikä tehtävä teoksilla olisi. Vastaus putkahti hänen mieleensä tämän vuoden tammikuisena iltana lapsia nukuttaessaan.

”Yhtäkkiä tajusin sen. Juoksin keittiöön ja sanoin Tuurelle: Ne on joogamattoja, ne on joogamattoja!”

Bosco ja Kilpeläinen istuvat Rakkaus-teoksen edessä helsinkiläisellä Joogaholiaa-studiolla, joka on avattu tänä syksynä. Olemme kirjaimellisesti konseptin sisällä, sillä studion seiniä ja kattoa hallitsevat Boscon valtavat maalaukset. Siskoista kaksi on myyty maailmalle, mutta kaikki seitsemän on ikuistettu joogamattoihin, joiden päälle olemme asettuneet. Matot ovat käytössä päivittäin studion joogatunneilla. Kokonaisvaltainen konsepti alkoi kehittyä, kun joogaopettaja Saija Uussaari otti keväällä yhteyttä Boscoon ja idea taidejoogasalista syntyi.

Bosco haki assistenttia mutta sai koko tiimin

Bosco ja Kilpeläinen perustivat Boskil Oy:n vuonna 2018. Sen liike­ideana on tuotteistaa ja konseptoida Boscon maalauksia. Koronan iskiessä pariskunta mietti hetken, miten Boskilin käy. Sitten pääministeri Sanna Marinin kaulassa nähtiin Boscon maalauksesta tehty villahuivi. Varasto myytiin loppuun nopeasti. Samoin on käynyt tänä syksynä lanseeratuille Seven Sisters -joogamatoille, vaikka niitä ei ole ehditty varsinaisesti markkinoida.

Aluksi Boscon ja Kilpeläisen kanssa firmassa työskenteli graafinen suunnittelija Mindi Pekola. ­Kasvava kysyntä toi uusia haasteita, kun kol­mestaan yritettiin hoitaa myös yrityksen taloushallinnolliset ja logistiset asiat ja tilauksia alkoi tulla enemmän kuin mattoja oli ehditty valmistaa.

”Tajusimme, ettemme voi jatkaa Boskilia vain kolmen ihmisen voimin, koska meidän työmme on luomisessa.”

Bosco alkoi hakea assistenttia, mutta lopputulemana tiimiin liittyivät digisuunnittelija, some- ja sisältövastaava, pr-vastaava, logistiikka- ja verkkokauppavastaava ja talousjohtaja. Toimitusjohtajana aloitti Katri Juva, jonka kädenjälki näkyy myös Boskil-konseptissa, sillä hän valmistaa meditaatiokoruja, joita on jokaiselle matolle omansa.

Kilpeläisen yritys haki Business Finlandin rahoitusta keväällä. 55 000 euron tuki on mahdollistanut toiminnan kehittämisen.

”Se on ollut meille starttiraha, jolla uskalsimme palkata ihmisiä. Ilman tiimiämme emme olisi nyt tässä.”

Luonnonkumista valmistetut matot tehdään Kiinassa, yrityksessä, joka on kolmannen osapuolen auditoima ja SGS-sertifioitu. Käyn makaamaan Avaruuden eli Space Your Mind -maton päälle. Kuuntelemme 10 minuuttia Kilpeläisen Teho Majaniemen kanssa säveltämää meditaatiomusiikkia.

Korona-aika sai Kilpeläisen tekemään hyvin erilaista musiikkia kuin mitä hän on koskaan tehnyt. Ensi vuo­den alussa julkaistava Seven Sisters -albumi sisältää seitsemän meditaatio­ääniraitaa, jokaisen joogamaton maailmaan on tehty omansa. Äänimai­semassa kuuluu eri soitinten lisäksi myös muun muassa sade, takkatuli ja lasten äänet.

”Mietin, pidetäänkö minua aivan friikkinä, kun esittelin ­sivuprojektiani levy-yhtiölle. Sieltä sanottiin, että loistava idea, juuri tällaista tämä aika vaatii”, Kilpeläinen sanoo.

Ei-sana torppaa alitajunnan virran

Voiko taide pysyä taiteena ja olla kaupallista samaan aikaan?

Bosco: ”Kun luo jotain ja haluaa sen ihmisten ja yleisön tietoon, siitä on kerrottava, koska kukaan ei tiedä siitä muuten. En ajattele tätä markkinointina, vaan informaation levittämisenä. Tämä on uuden ajan feminiinienergiaa, joka pohjaa arvoille ja siihen, että asiat jaetaan ja asiat ovat läpinäkyviä ja mahdollisimman ytimestä tulevia. Haluamme voimaannuttaa ihmisiä, tuoda maailmaan lisää hyvää ja tietoisuutta. Viestiin tarttuu se, joka tuntee sen kutsun. En voisi ikinä manipuloida ketään ostamaan mitään.”

Kilpeläinen: ”Meillä molemmilla kaikki asiat joita teemme tulevat ­sisäisestä ­halusta tehdä niitä. Ei silloin mietitä mitään segmenttejä.”

Millainen on työnjakonne yrityk­sessä?

Bosco: ”Meillä on molemmilla sel­keästi omat alueemme, eli minä maalaan ja Tuure tekee musiikkia.”

Kilpeläinen: ”Minä olen jarrumies, joka aina epäilee. Joskus olen jopa oikeassa, mutta täytyy vaan treenata sitä, miten asiat esittää. Manuela on pirskahtele­vam­pi. Eräällä biisileirillä oli sääntö, että ei-­sanan saa sanoa vain kerran. Piti opetella esittämään asiat muilla sanoin. Jos sanoo ei, se torppaa koko alitajunnan virran ja mitätöi kaiken muunkin. Saman olen yrittänyt muistaa meidänkin kohdalla.”

Miltä Boskilin tulevaisuus näyttää?

Bosco: ”Suunnitteilla on muun ­muassa kimonoja ja joogavaatteita. Mikään elitistinen joogien juttu tämä ei ole, vaan nämä ovat käytännön tarvikkeita, joissa on vahva taiteellinen lisäarvo. Boskilin periaate on taiteen demokratisoimisessa, ja että voisimme luoda tuotteita, joita käytetään ja joilla on merkitystä. Olemme alusta asti lähteneet myös sillä ajatuksella, että toimintamme on kansainvälistä. En ole ainakaan itse törmännyt koskaan vastaavaan konseptiin missään muualla.”