Markkinoinnin parissa työskentelevät ovat useimmiten naiiveja optimisteja. Ja hyvä niin, moni mahtava ja tuloksellinen asia olisi jäänyt tekemättä, jos se pessimistisin ja mielikuvituksettomin realisti huoneessa olisi saanut päättää.

Itse vihaankin kyynisyyttä.

Jopa politiikka on sitä parempaa, mitä ideologisempaa se on. Tai kuka on viimeksi kuullut jostain suuresta ja maailmaa muuttavasta, joka olisi tehty ilman visiota tai korkealentoista ajatusta. Ideologiat, jos mitkä, perustuvat eri ajatuksiin siitä, mikä ihmiselämässä on tärkeintä, mikä meitä motivoi ja miten haluamme yhdessä muiden ihmisten kanssa elää ja asua.

Ideologia tekee myös erimielisyyksistä ja eroavaisuuksista läpinäkyviä sekä muodostaa edes jonkinmoisen pohjan argumentoinnille, puolesta tai vastaan, jopa nyt niin ajankohtaisesta hallitusohjelmasta. Se antaa mahdollisuuden vääntää, tarvitaanko poraa ollenkaan, ei pelkästään reiän paikasta.

Mitä tällä on tekemistä markkinoinnin kanssa ja niiden neukkareiden kanssa, joissa päätöksiä tehdään?

Paljonkin.

Koska markkinoinnin kaunein lause kuuluu seuraavasti:

Annetaan idealle mahdollisuus.

Kuka ei ole turhautunut, huutanut, pettynyt, menettänyt toivoaan, vaihtanut työpaikkaa tai alaa, kun ideat paremmasta ja innostavammasta maailmasta jäävät pöydälle, fläppitaululle tai luonnokseksi?

Tai kokenut sen huumaavan tunteen, kun se vähän pelottava, upea ja kaunis ajatus meneekin eteenpäin, kääntyy powerpointista todellisuudeksi. Koska joku uskoo siihen.

Mahdollisuus idealle tarkoittaa samalla mahdollisuutta ihmiselle. Maailmassa on jo ihan riittävästi ihmisiä, jotka brändäävät itsensä realisteiksi, joilla sydämen sijaan sykkii prosessikaavio.

Eli seuraavan kerran, kun dumaat, oli se sitten hallitusohjelma, vähän hullu idea tai työkaveri, niin älä. Keskustele, debatoi, tunnista tausta-ajattelu, mutta älä dumaa, koska se on vaan helpoin tapa nostaa omaa häntää, dominoida neukkarin ilmatila tai täyttää oma somefeedi.

Ihmisyys kuolee kyynisyyteen. Ei anneta sen tapahtua.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.