Taitelija Jani Leinosen mielestä 99 prosenttia taiteesta on paskaa.

Taiteen SM-painit järjestänyt, taidesupermarket Pikasson ja Taidetuunaamon pystyttänyt Leinonen käyttää taiteensa materiaalina mainoksia, brändejä ja pakkauksia. Eikä häpeä puhua rahasta.

Ensimmäisen näyttelynsä Leinonen järjesti New Yorkissa. Teokset olivat kolikkoautomaatteja, joista sai katsella rahaa vastaan muiden taitelijoiden töitä.

Leinosen taiteen lähtökohta on ärsyttäminen. Usein on tarkoitus herättää kysymyksiä ja nostattaa kriittisyyttä.

- Viha on pedagogisesti parempi tunne kuin rakkaus. Molemmat voivat sokeuttaa, mutta viha aiheuttaa toimintaa. Mikään ei muutu koskaan, jos aina vain rakastaa.

Maailma brändeinä

Mainokset, tuotteet ja uutiset inspiroivat Leinosta. Hän tykkää pelata taiteessaan brändien kanssa, mutta onpa hän tehnyt myös mainoskuvituksia.

- Ei se mainosmaailma mua sinänsä kiinnosta, vaan sisällöt mainosten takana. Mainos ei ole mikään hengentuote. Se hauska juttuhan niissä on, että niistä saa käsittämättömän paljon enemmän rahaa kuin taidekuvista.

Leinonen syttyy puhuessaan brändeistä. Esimerkiksi Venäjän reissuilta mukaan tarttunut Kalashnikov-vodka yhdistää kaksi Venäjän tappavinta asiaa, vodkan ja aseen, 300 euroa maksavaan pulloon.

Raisio puolestaan älähti Hyllytetyt Elovena-mainokset -ryhmänäyttelystä, mutta Leinonen ei välitä. Hän tietää tytön kipeän kasvutarinan: evakoksi joutunut karjalainen Elovena blondataan ja puetaan suomalaiseen asuun, koska kukaan ei osta ryssäpuuroa.

- Brändit edustavat kaikkea maailmasta. Brändeillä voi kertoa asioita maailmasta todella kiinnostavalla tavalla, mutta arkisesti. Kaikkien tuotteiden taustalla voi olla poliittisia ja sydäntä särkeviä tarinoita.

Pitkä taideputki

Pikku-Janista piti tulla huippu-urheilija tai huipputaiteilija. Huippu joka tapauksessa.

Taiteilijaksi hän valmistui taidekouluputkesta. Lasten ja nuorten kuvataidekoulun, kuvataidelukion ja Kuvataideakatemian käynyt mies suoritti siviilipalveluksensakin akatemiassa. Silti hän ei halua tulla tituleeratuksi kuvataiteilijana. Omien sanojensa mukaan hän on tohtorin tutkintoa vaille huipputuote.

Leinosen ensimmäinen työhaastattelu oli Ville Ailion ja Raoul Grünsteinin perustaman Korjaamo Experiencen luovan johtajan pestiin vuonna 2006. Image Matchin kylkeen perustettu yhtiö suunnitteli ja tuotti kulttuuriin ja taiteeseen liittyvää sisältöpohjaista markkinointia.

- Olin siellä viisi kuukautta ja sitten päätin, etten halua olla mikään mainostoimistojohtaja vaan taiteilija. Olin koko ajan tehnyt taidetta vain puolipäiväisesti ja silloin tajusin, että nyt! Ehkä taitelijaksi ryhtyminen oli pelottanut mua ennen sitä.

Taiteilijan elämää

Taiteilijana Leinonen on päässyt jo aika pitkälle. Tähänastinen ura huipentuu ensi kesänä, kun hän edustaa Suomea Venetsian biennaalissa.

Silti hänen taiteilijaimagoonsa kuuluu se, ettei hän hengaa taiteilijapiireissä ja antaa ylimielisiä kommentteja taidemaailmasta.

- Mä en ole kauhean kiinnostunut taiteesta. En käy avajaisissa koskaan. Näyttelyissä käyn ehkä keskivertoihmiseen verrattuna paljon, mutta en mä jaksa hengailla siellä. 99 prosenttia taiteesta on ihan paskaa.

Paskin osuus taiteesta on tietysti sitä, mitä hän itse ei tee. Abstrakti taide, taiteen sisäinen taide tai estetiikka eivät Leinosta kiinnosta.

- Taiteen pitää puhua maailmasta, tästä ajasta ja siitä mitä tällä hetkellä tapahtuu. Taiteella ei ole itseisarvoa. Taide ei ole tärkeää siksi, että se on taidetta vaan siksi, että se on hyvää taidetta. Äläkä kysy mikä on hyvää taidetta.

Vapaa maailma

Leinosen tuorein työ on ensi viikolla Amos Andersonin taidemuseossa avautuva Janin ja Riikon Vapaa Maailma. Yhdessä pitkäaikaisen ystävän Riiko Sakkisen kanssa tehty näyttely on kuvakavalkaadi siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Leinonen kuvailee näyttelyä provosoivaksi, oikeistolaiseksi ja uusliberalistiseksi, realistiseksi taiteeksi. Taideummikon korvaan määreet kuulostavat päälle liimatuilta.

- Sanoinko mä oikeistolaista? Hyvä!

Näyttely on Leinosen mukaan siitä poikkeuksellinen, että se on selkeästi konseptinäyttely, jota on suunniteltu tarkkaan. Pressitiedotteet on kirjoitettu ennen kuin yksikään teoksista oli tehty.

Osaksi mainosten päälle maalattu kokoelma viittailee markkinatalouden maailmaan. Kaupallisuuden kautta voi Leinosen mukaan käsitellä mitä tahansa.

- Kun jotain mitä ihminen voi ajatella puhtaana ja kauniina, kuten rakkautta ja taidetta, asetetaan avoimen kauppatavaran kontekstiin, se muuttuu omituiseksi. Se on meidän twist. Mikä on vapaus, jos se pakotetaan sulle? Vapaa maailma on propagandatermi.

Raha yhdistää

Markkinatalous on muutenkin jatkuvasti läsnä Leinosen tuotannossa.

- Raha määrittää kaikkea mitä me teemme, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Rahan kautta voi ottaa näkökulman kaikkeen: köyhyyteen ja rikkauteen, prostituutioon ja pornoon. Raha on punainen lanka, joka omituisesti yhdistää kaiken.

Leinonen sanoo inhoavansa nykyistä, tuloeroja kasvattavaa hallitusta. Silti se on hänen mielestään taiteen kannalta paras mahdollinen, koska köyhät eivät osta taidetta.

- Köyhien hyvinvoinnista ei ole taiteelle mitään hyötyä.

Leinosen mukaan nousukausi tuli kalliiksi yrityksille, kun ihmiset osasivat vaatia asioita. Piti kunnioittaa ihmisoikeuksia ja työsopimuksia. Lama on antanut tekosyyn ekologisen kuluttamisen unohtamiseen ja tuonut mukanaan ärsyttäviä mainoskampanjoita.

Bob Helsingin "Älä ruoki lamaa" -projekti saa ärsyttämisen tehokkuuden hyvin ymmärtävän Leinosen raivoihinsa. Ikuisesti kasvavan kulutuksen ajatus oltiin jo hylkäämässä, ja Bobin kampanja on tämän ajattelun irvikuva. Nyt kulutetaan taas kuluttamisen vuoksi.

Frendit Jani ja Bob

Leinosen Bob-kritiikki on sikäli kiinnostavaa, että Bob on hänen vanha kaverinsa. Lähdettyään Korjaamo Experiencestä hän pystytti yhteistyössä mainostoimiston kanssa taidesupermarket Pikasson.

- Lähikauppa on kaupallisista tiloista arkisin, jossa ihmiset käyvät. Tarkoitus oli tuoda arki taiteeseen.

Yhteistyö Bobin kanssa sai alkunsa, kun Leinonen törmäsi Jukka Kurttilaan bileissä. Yhteinen ystävä oli suositellut Kurttilalle, että Leinosen töihin kannattaa tutustua.

- En mä tiedä miksi mä menin esittelemään Kurttilalle portfoliotani, ei se ollut työhaastattelu. Taiteilija näyttää mainostoimiston osakkaalle portfoliotaan. Jälkikäteen sille ei ollut mitään järkevää selitystä. Se innostui heti.

Pikasso oli pystyssä heti seuraavana syksynä.

Rakennettu brändi?

Leinosen suhde Bobiin on monisyinen. Pikasso tehtiin yhteistyönä, Taidetuunaamossa Leinonen oli Bobin asiakas. Myös taiteilijan mediastrategiaa on suunniteltu Bobin pöydän ääressä.

- Palkkasin ne mainostoimistoksi itselleni. Voiko taiteilija tehdä niin? Jos mulla on idea, mainostoimistolla on ammattitaito hioa se timantiksi ja toteuttaa projekti niin, että se vastaanotetaan kuin se halutaan vastaanotettavan. En mä tiedä markkinoinnista tai mainostamisesta mitään. En mä ole mikään tuottaja.

Tuottaja tai ei, Leinosen mediastrategia tuntuu toimivan. Mitä enemmän hän yrittää ärsyttää, sitä enemmän media hänestä pitää. Viimeksi viime viikolla Helsingin Sanomien ylistävä arvio Leinosen ja Sakkisen näyttelystä alkoi otsikolla: "Jania ja Riikoa voi vain yksinkertaisesti rakastaa".