Maailman toiseksi trendikkäin historiantutkija, hollantilainen Rutger Bregman, perustelee uudessa kirjassaan Hyvän historia vuolaasti sitä, miten ihmiskunnan alamäki alkoi aloilleen asettumisesta, huolettoman metsästäjä-keräilijä -elämän vaihtamisesta maanviljelykseen.

Samaa on kirjoissaan kertonut myös se trendikkäin historioitsija, Yuval Noah Harari. Aloilleen asettumisesta seurasi omaisuutta, omaisuudesta ryöstelyä ja sotia. Maanviljelys tarkoitti yksipuolisempaa työtä ja yksipuolisempaa ravintoa. Leikinomainen elo vaihtui puurtamiseen, rutiinit ottivat vallan.

Kun on seurannut viime vuosien keskustelua merkityksen etsimisestä ja katsonut ihmisten elämänvalintoja ja uusvanhoja harrastuksia, ei voi välttyä ajatukselta, että etsimme yhteyttä sisäiseen metsästäjä-keräilijäämme.

Harrastin itsekin viikonloppuna yhtä metsästämisen varhaisinta muotoa, väsytysmetsästämistä. Toisin kuin esi-isäni savanneilla, en juossut kuutta tuntia tappaakseni jahtaamaani antilooppia lämpöhalvaukseen, vaan saadakseni megalomaanisen endorfiinipöllyn (toki viimeisten kilometrien aikana mielessä välkkyi vain se polkumaratonin maalissa odottava grillimakkara).

Juostessa oli aikaa kehitellä analogiaa historioitsijoiden löydösten ja työelämän murroksen välille. Erityisen hyvin teema tuntui sopivan luovien alojen työskentelyyn.

Moderni ajatus työelämästä on kuin paluuta metsästäjä-keräilijäksi. Teemme erilaisia projekteja ja vaihdamme maisemaa kun siltä tuntuu. Intensiivinen työ ja peruslomia pidemmät sapatit vuorottelevat. Tuloksena on uusia, luovia ja parhaimmillaan maailmaa mullistavia ratkaisuja.

Perinteinen korporaatioelämä taas on maanviljelystä. Hymytöntä pellon raivausta, väsymätöntä kitkemistä, ja alituista pelkoa siitä, että sadon korjaakin halla.

Esimerkiksi yrittäjyys on mitä suurimmassa määrin metsästäjä-keräilyä. Etsimme uusia asiakassuhteita, teemme vaihtelevia toimeksiantoja, kuljemme eteenpäin ilman tarkkaa tietoa tulevasta. Vapaus ja omien unelmien tavoitteleminen ovat yrittäjäksi ryhtymisen keskeisiä motiiveja.

Korona muutti työnteon malleja yhdessä yössä, ja samalla monen vanhoillisemmankin organisaation työntekijät pääsivät etätöiden ja itseohjautuvuuden makuun. He ovat saaneet aiempaa suurempaa vapautta ja vastuuta omasta työstään, eikä paluu vanhaan välttämättä enää houkuttele.

Autonomia omaan työhön on yksi keskeisiä sisäisen motivaation lähteitä. Vapaus järjestellä työtään tarkoituksenmukaisimmalla tavalla näkyy niin suurempana luovuutena kuin parempana tuottavuutena.

Antropologien mukaan metsästäjäkeräilijät käyttivät viikossa työhönsä noin 20-30 tuntia. Loppuajan he rentoutuivat, leikkivät ja lemmiskelivät.

Samankaltaisia lupauksia antavat erilaiset elämänmuutoskirjat ja hyvinvointivalmentajat. Vuosituhannen alun merkkiteos, Timothy Ferrissin The 4-Hour Workweek lupasi alaotsikossaan pakoa yhdeksästä viiteen -työkulttuurista.

Mikä lopulta onkaan työntekoon käyttämämme aika, yksi on varmaa: hyvistä tekijöistä kilpailtaessa muodollisen kulttuurin ja jäykkien työnteon mallien nimiin vannovat yritykset, ne maanviljelyfirmat, ovat pulassa.

Kirjoittaja Jukka Hakala on Konsulttitoimisto Kotoban toimitusjohtaja.