”Vittu, mä haluun oman sipsin,” ajatteli Mikael Gabriel eräänä kauniina päivänä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Räppäri otti puhelimen käteen ja soitti vaihteen kautta Taffelin markkinointipäällikölle. Alkuhämmennystä – olihan soittaja todella se, keneksi hän esittäytyi – seurannut puolen tunnin alustava keskustelu poiki lopulta yhteistyön.

”Mutta sipsiä ei tullut, plänit vaihtuivat.”

Sen sijaan Gabrielista tuli 50 vuotta viime vuonna täyttäneen Taffelin juhlavuoden kasvot. Samalla hän liittyi Jari Litmasen, Teemu Selänteen ja Keke Rosbergin seuraan, sillä kukin heistä on aiemmin toiminut Taffelin mainoskasvona.

”Litti, Teukka, Keke ja mä. Mä oon hyvässä seurassa”, Miklu sanoo yhdellä Taffelin kampanjavideolla.

Gabrielin yhteydenottoajoitus oli täydellinen, sillä brändin omistava Orkla oli jo valmistelemassa juhlavuoden kampanjaa ja vaikuttaja ikään kuin putosi syliin. Omaa sipsimerkkiä Gabriel ei saanut, mutta kampanjan aikana mies muun muassa vietiin Ahvenanmaan-tehtaille seuraamaan valmistusta ja pääsi tekemään sipsejä omassa puutarhassa kasvatetuista perunoista.

Taffel-yhteistyö on Gabrielin kaupallisuusfilosofia pienoiskoossa. Hän haluaa tietää kaiken yhteistyökumppanistaan. Käydä paikan päällä ja nähdä, miten asioita tehdään.

Gabrielille on tärkeää, ettei hän vain myy itseään. Arvojen pitää kohdata ja fiiliksen pitää olla jälkikäteen hyvä. Sellainen, että voi vielä vuosien päästä seistä sen takana, mitä kampanja edustaa.

”Diilit ovat parhaimmillaan, kun on aito kiinnostus. Siitä tulee se ero, että kuinka hyvin onnistuu eikä pelkästään markkinoinnin näkökulmasta, vaan kuinka hyvä fiilis siitä itselle jää”, Gabriel selittää.

Tilanne olisi voinut olla toinen, jos Taffel olisi suoraan lähestynyt häntä ja kysynyt edustajakseen. Ehkä siitäkin olisi syntynyt jotain, vaikka alkuasetelma olisikin ollut outo, sillä Gabriel oli juuri ollut imagoltaan hieman erilaisen brändin, Puhdistamon, kärkimiehenä. Nämä kaksi yhteistyötä eivät toki olleet ristiriidassa, mutta sitäkin pitää miettiä tarkkaan, sanoo Gabrielin manageri Peppi Puljujärvi, jonka rooli artistin mainossopimusten neuvottelussa on keskeinen.

”Aina kun tehdään brändiyhteistyötä, se sulkee jotain pois”, Puljujärvi kertoo.

Toinen suuri mietittävä asia on aikataulutus. Ensinnäkin keikkapyörityksen, musiikin julkaisun, sitä seuraavan promootion ja muun lomassa tehtävälle mainonnalle pitää varata riittävästi aikaa. Isompia yhteistöitä pystyy Puljujärven mukaan tekemään vuodessa pari kolme. Pienempiäkään ei kannata ahnehtia liikaa tai naama kuluu ja kumppanit eivät enää ole kiinnostuneita. Muun muassa tästä syystä Gabrielia ei hevillä saa yhdeksi kasvoksi suuremman joukon oheen.

”Oikeasti aito ja mietitty markkinointi toimii mielestäni paremmin kuin massakokeilut. En halua, että minun artistini ovat mitättömänä elimenä osa jotain isompaa kampanjaa vain rahan tai näkyvyyden takia”, Puljujärvi sanoo.

Erinomainen menestystarina Gabrielin mainosuralta on juuri mainittu Puhdistamon kombucha-cola, jossa aloite tuli mainostajalta. Kovana kolajuomien kuluttajana Gabriel lähti alusta asti suunnittelemaan kolanmakuista juomaa terveellisemmäksi vaihtoehdoksi sokerisille limonadeille. Tuotteesta tuli jättimäinen menestys ja kaikki myytiin. Uutuuden avulla Puhdistamo sai kombuchansa myyntiin R-Kioskeille ja hyvää myymälänäkyvyyttä niihin.

Vaikutuksensa kampanja jätti myös Gabrieliin. Keskustelut eri ruoka-aineiden terveellisyydestä saivat hänet miettimään, mitä hän suuhunsa pistää. Osa kiireisen ja keikkailevan artistin elämää oli ollut rasvainen roskaruoka, ja se asia muuttui.

”Outoahan se olisi, jos sellainen ei muuttaisi mitään omissa elintavoissa”, nykyisin kotiruokaa laittava ja aktiivisesti urheileva Gabriel toteaa.

Bernerin GreenCaren kanssa tehty kampanja on puolestaan syventänyt hänen puutarhaharrastustaan, joka on peruja suvusta. Isoäiti kun oli aina sanonut, että ”kyllä ihmisen pitää upottaa kätensä multaan kolme kertaa viikossa”.

”Kuka vaan voi tehdä mitä vaan, kun on valmis laittamaan siihen aikaa ja keskittymään.”

Onnistuneista kaupallisista kampanjoista Gabriel kiittelee tiimiään, niitä ”oikeita ihmisiä”, jotka ovat mahdollistaneet hänen hullujenkin ideoidensa toteutumisen.

”Luovilta tyypeiltä voi mennä paljon ideoita ohi, jos ei ole toteuttajia. Meidän tiimistä ei tee erityistä se, että sovitusta pidetään kiinni. Vaan se, että tehdään mitä vaaditaan, että saadaan asiat val­miiksi. Vaikka se veisi 100 tuntia kun sopimuksessa lukee 10 tuntia. Etenkin Peppi tekee triplat enemmän kuin sen tarvitsisi tehdä,” Gabriel kehuu manageriaan.

Puljujärven mukaan hyvin asiansa hoitaville artisteille kaupalliset yhteistyöt voivat olla merkittävä tulonlähde. Tulonmuodostuksen jakaantuminen toki riippuu vahvasti artistista, mutta joillekin mainostyö voi joinain vuosina tuoda enemmän tuloja kuin musiikkimyynti ja tekijänoikeustulot.

Taide ja kaupallisuus erillään

Gabriel onkin tarkka siitä, ettei hän anna kaupallisuuden muokata kappaleitaan.

”Pidän taiteen erillään kaupallisista jutuista. En laittaisi mitään lainia, ellen sanoisi sitä muutenkin.”

Esimerkiksi taannoisen G-mallin Mercedez-Benzinsä hän voisi mainita, koska se ”on niin räppi auto” ja miksei myös nykyisen Tesla Model S:nsä.

Entäpä tatuoinnit? Mitä pitäisi maksaa, että hän ottaisi sponsorin, vaikka M&M:n logon kroppaansa?

”Mielenkiintoinen ajatus!”

Homma menee vitsailuksi, mutta ei Gabriel sitä suoralta kädeltä tyrmääkään, että hän voisi mainostatuoinnin ottaa. Nyt hänestä löytyy ihan maksamatta kaulasta Takashi Murakamin ikoninen kukka, käsivarresta Rolexin kruunu ja keskisormesta Guccin logo.

Joskus hän osallistuu kampanjoihin silkasta intohimosta. Esimerkiksi hän mainitsee EA Sportsin Fifa-jalkapallo­pelisarjan, jonka kasvoksi häntä pyydettiin viime vuonna. Siinä ei mietitty, vaan sanottiin kyllä. PlayStationin ohjaimet kun ovat kuluneet sarjan parissa toistakymmentä vuotta. Yhteistyöstä toki maksetaan, mutta vaakakupissa painoivat enemmän EA Sportsin tarjoamat elämykset. Pelifirmalla on tapana pitää vaikuttajistaan hyvää huolta ja järjestää heille erilaisia tapahtumia. Gabriel pääsi muun muassa Madridiin katsomaan Mestarien liigan finaalia ja Lontooseen tapahtumaan, johon osallistui isoja kansainvälisen tason vaikuttajia ja huippufutareita.

”Yhteistöihin voi lähteä monelta eri pohjalta, ei tarvitse välttämättä olla edes rahaa pelissä”, Gabriel toteaa ja kertoo, että häntä kiinnostaa puhdas hyväntekeväisyys.

Hän on aiemmin tehnyt Elisan kanssa Word-kampanjan, jolla yritettiin taklata nuorten miesten luku- ja kirjoitustaidon ongelmia. Se jätti jäljen ja teki vaikutuksen artistiin itseensä. Nyt lähellä sydäntä ovat muun muassa tuotantoeläinten kohtelu, ilmastonmuutos ja nuorten mielenterveysongelmat.

”Mitä enemmän on informaatiota, sitä enemmän sitä haluaa auttaa. Jos näet kuvia jostain palavista koaloista, niin ethän sä voi olla vaan et ei tässä mitään. Sä katsot, että mihin sä voit lahjoittaa.”

”Jokaisen ihmisen pitäis käydä avaruudessa, että näkis, ettei ole mitään muuta. Ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä.”

Viime vuonna Gabriel on näkynyt kampanjoissa, muttei keikoilla. Vuosi sitten mies oli aivan lopussa, ahdisti, ei tuntunut hyvältä. Hän jäi täydelle tauolle, otti hetken aikaa itselleen ja tutustui paremmin itseensä. Gabrielin tauko päättyi tämän lehden ilmestymisen aikaan, kun uusi sinkku julkaistiin. Keväällä julkistetaan uusi erityisen mieluinen yhteistyökuvio, keikkailu alkaa kesällä ja levyä on odotettavissa joskus tulevaisuudessa.

Tauon aikana hän keskittyi harrastamiseen, nyrkkeilyyn ja golfiin. Varsinkin jälkimmäinen on vienyt mukanaan.

”Siinä näkee frendejä. Olen ­pelannut 150 kierrosta vuodessa, enemmän kuin monet ammattilaiset. Tasoitus on 17”, Gabriel hymyilee.

Ei hän aluksi ollut uskoa, että voisi saada sen pienen pallon 600 metrin päähän reikään viidellä lyönnillä.

”Mutta mä uskon, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan, kun on valmis laittamaan siihen aikaa ja keskittymään.”