Suomalainen 3D-animaatioelokuva Niko 2 -lentäjäveljekset valloittaa maailmaa juuri nyt ennätysvauhtia.

Esimerkiksi Venäjällä elokuva lähti viime viikolla liikkeelle 570 kopiolla, mikä on suurin maakohtainen kopiomäärä suomalaiselle elokuvalle ikinä. Ranskassa liikkeellä on 500 kopiota ja Puolassakin 167 kopiota. Loppuvuonna elokuva saa ensi-illan vielä ainakin Belgiassa, Hollannissa ja Etelä-Koreassa.

Elokuva on kerännyt reilussa kahdessa kuussa satoja tuhansia katsojia ympäri Eurooppaa. Sen edeltäjän Niko - lentäjän pojan näki elokuvateatterissa ympäri maailmaa yhteensä yli 3 miljoonaa katsojaa.

Kuinka tässä näin kävi, Anima Vitaen toimitusjohtaja Petteri Pasanen?

"Haluatko kuulla pitkän vai lyhyen version?"

Animaatioprojekteissa syntytarinat ovat usein pitkiä. Pitkä on myös ensimmäisen Niko-elokuvan tie kalliiksi eurooppalaiseksi yhteistuotannoksi.

Pienestä Niko-porosta kertova 3D-animaatio Niko - lentäjän poika sai ensi iltansa vuonna 2008. Sen jälkeen elokuvaa on levitetty 118 maahan, mikä on suomalaistuotannolle paljon.

Tänä syksynä ilmestyi jatko-osa Niko 2 - lentäjäveljekset. Sen markkinointibudjetti on edeltäjäänsä suurempi ja siksi myös odotukset ovat entistä korkeammalla.

Rahaa pitää löytyä, sillä animaatioelokuvan markkinointi perustuu oikeiden ihmisten etsimiseen, tapaamiseen ja vakuuttamiseen. Käännytystyö kuluttaa aikaa ja euroja.

Tulevaisuuden projekteja varten Anima Vitae kehittääkin rahoitusmallia, jossa mukaan yritetään saada alan pääomasijoittajia. Tällöin tekijöiden ei tarvitsisi käyttää aikaa perinteisen yhteistuotantorahoituksen hankkimiseen, mikä animaatioalalla voi kestää tuskastuttavan pitkään eli 3-5 vuotta.

"Raha, jolla on oikeat yhteydet, on vielä arvokkaampaa kuin pelkkä raha", Petteri Pasanen toteaa.

Pasasen joukot ovat muutenkin tarkkoja raha-asioissa. Siksi he rakentavat parhaillaan omaa studiota Malesiaan.

Born global jo koulunpenkillä

Anima Vitae on ollut born global -yritys perustamisesta asti. Born globalit pyrkivät suoraan kansainvälisille markkinoille.

"Kansainväliset puitteet täyttävä elokuva oli yksi niistä monista ranskalaisista viivoista, joita laadimme paperille yrityksen alkuvaiheessa", osakas Antti Haikala sanoo. Hän oli mukana perustamassa yritystä vuonna 2000.

"Vaikka perustettiin yhtiö suoraan koulunpenkiltä, meillä oli jo siihen aikaan vahva 3D-ammattitaito. Pääsimme tekemään sellaisia mainoksia, jotka olivat valuneet ulkomaille tehtäviksi ennen meidän tuloamme."

Yritys astui kansainvälistymisen oppipolulle vuonna 2003. Tuolloin yhtiössä juuri aloittanut toimitusjohtaja Petteri Pasanen alkoi kiertää maailmalla alan eri tapahtumissa. Hänen tarkoituksenaan oli opiskella, miten kansainvälisen tason eurooppalaisia animaatio-yhteistuotantoja tehdään.

Ensimmäinen Niko-elokuva pitchattiin eli esiteltiin rahoittajille Cartoon Movie -tapahtumassa Potsdamissa vuoden 2005 alussa. Jo suunnitteluvaiheessa oli selvää, että yhtiö hakisi elokuvalle kansainvälistä rahoitusta ja levitystä.

"Ei kansainvälisen tason elokuvaa kannata tehdä pelkästään Suomen markkinoille", Antti Haikala sanoo.

Budjetin piti olla vähintään kuuden miljoonan euron luokkaa, jotta elokuva pääsisi eurooppalaisen animaation keskikastiin ja kansainväliset yhteistyökumppanit ottaisivat hankkeen tosissaan.

Tämä on iso summa, kun muistaa, että suomalaisen pitkän fiktioelokuvan budjetti on yleensä noin 1,5-2 miljoonaa euroa.

Lopulta ensimmäisen Niko-elokuvan budjetti oli 6,1 miljoona euroa, ja toisen 7,3 miljoonaa.

Myyntiagentti avuksi

Antti Haikalan mielestä kansainvälistymisessä on tärkeä oivaltaa, mitkä ovat omat vahvuudet ja mihin kannattaa hakea yhteistyökumppaneiden asiantuntemusta.

Animakin päätti jo aikaisessa vaiheessa, että elokuvalle etsitään kokenut myyntiagentti hoitamaan kansainvälistä myyntiä. Tämä kannatti. Lopulta Anima pystyi kilpailuttamaan isojakin kansainvälisiä agentteja, mutta kiinnostuksen herättäminen vaati paljon jalkatyötä ja rohkeaa panostamista.

"Ei se ilmaiseksi tule, välillä matkustelua pitää tehdä jopa muiden asioiden kustannuksella", Haikala sanoo.

Ensimmäisen Niko-elokuvan kehitysbudjetti oli samankokoinen kuin suomalaisen tv-elokuvan budjetti eli reilut puoli miljoonaa euroa. Rahoista iso osa meni matkustamiseen.

Petteri Pasasen mukaan Animan piti yksinkertaisesti näyttää, että he ovat tulleet markkinoille jäädäkseen.

"Sillä, että olet toistuvasti läsnä, on merkitystä - ja se maksaa."

Oma tuotantolinja kullanarvoinen

Anima Vitae kehitti itselleen tehokkaan maailmanluokan animaatiolinjaston, kun se teki vuosikausia Ylellä pyörinyttä viikoittaista Itse valtiaat -sarjaa. Siitä oli hyötyä pitkää elokuvaa tehdessä ja rahoitusta hakiessa.

Vahva tekninen osaaminen oli yksi avaintekijä siihen, että maailmalla silloin tuntematon animaatiostudio sai kansainväliset yhteistyökumppanit kiinnostumaan Niko-ideasta.

"Tällaiselle pienelle maalle on jatkuva haaste saada tarpeeksi iso talent pool. Oma animaatiolinjasto oli tapa kouluttaa uutta väkeä alalle, jota silloin ei vielä ollut olemassa siinä mittakaavassa Suomessa. Nyt asia on onneksi muuttunut", Petteri Pasanen kertoo.

"Tekemispuolen lähtökohdat tulevaa animaatioelokuvaa varten luotiin nimenomaan sillä pohjatyöllä", Antti Haikala vahvistaa.

Pupuna pitchaamassa

Tärkeä areena yhteistyökumppaneiden, levittäjien ja rahoituksen löytämiseksi oli animaatioelokuvien eurooppalainen kattojärjestö Cartoon. Pasanen kävi sen pitchaus-foorumeissa monena peräkkäisenä vuonna, välillä esimerkiksi M.A. Nummisen pupu-asuun sonnustautuneena.

"Ensin pitää vakuuttaa, tai ainakin hämmentää yleisö niin, että joku kiinnostuu. Kaikki tärkeät keskustelut tapahtuvat sen jälkeen", Pasanen vitsailee.

Haikalan mukaan luotettavien yhteistyökumppaneiden löytäminen on erittäin tärkeää.

"Rahoitus on kuin korttitalo - jos yksi osa kaatuu, kaatuu koko talo."

"Niin, käytännössä se on ikään kuin fuusiota ilman varsinaista fuusiota. Tutkimustyön on oltava perusteellinen

- esimerkiksi että ollaan käyty yhdessä tarpeeksi monta kertaa baarissa", Pasanen komppaa.

Liian vähän markkinointia

Eurooppalainen yhteistyö on sujunut hyvin, vaikka välillä tekijöillä ja rahoittajilla on ollut erimielisyyksiä esimerkiksi markkinoinnin ajoituksesta.

"Meidän mielestämme on tärkeää, että lapset eli kohderyhmä on saanut jonkinlaisen kosketuksen hahmoihin jo hyvissä ajoin ennen elokuvan ensi-iltaa. Suomessa Niko esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2007 Ylellä pyörineessä dokumenttisarjassa, joka kertoi animaation tekemisestä", Petteri Pasanen sanoo.

Samaan aikaan tulevan Niko-elokuvan tiiserit pyörivät suomalaisissa elokuvateattereissa.

Muut yhteistyökumppanit eivät tehneet näkyvyyden eteen samalla tavalla pohjatyötä, mikä johti esimerkiksi siihen, että ensimmäinen Niko-elokuva näytettiin Saksassa vasta vuonna 2009 eli vasta vuoden päästä elokuvan valmistumisesta.

"Paikallinen levittäjä ei nähnyt sitä ajoissa tarpeeksi isona. Kun he heräsivät, oli jo liian myöhäistä buukata elokuvateattereita, eikä elokuvaa kannattanut laittaa muutamalla kopiolla liikkeeseen", Pasanen kertoo.

"Mutta meidän onneksemme elokuva teki hyvän tuloksen siellä vuodenkin jälkeen", Haikala jatkaa.

Pasasen ja Haikalan mielestä suomalaisten elokuvien markkinointiin satsataan yleensä liian vähän.

"Jos Englannissa laitetaan 20 miljoonaa elokuvaan, niin saman verran laitetaan markkinointiin, niin kuin pitääkin", Petteri Pasanen sanoo.

Alihankintaa Aasiasta

Tulevia Anima-hahmoja voidaan tehdä myös Aasiassa, sillä Anima julkisti viime kuussa yhteisyrityssopimuksen animaatiostudion perustamisesta Malesian Kuala Lumpuriin malesialaisen Creative Media Pointin kanssa.

Sijoituskohteen valintaan vaikutti esimerkiksi se, että Malesialla on 30 prosentin rebate-malli, jossa tuotantoyhtiö saa liki kolmasosan maassa kertyneistä kuluistaan takaisin.

"Aasia meni animaatiotuotannossa Euroopan ohi jo 2007, ja yhteiskumppanillamme on oma animaatiokoulu, jonka kautta pääsemme kouluttamaan omaa porukkaa. Sinne ei mennä tuottamaan tavaraa mahdollisimman halvalla, vaan tähtäämme edelleen aina laatuun", Haikala painottaa.

"Kun tuotantolinja on Helsinki - Kuala

Lumpur, pystymme ehkä karsimaan tiettyjä ongelmia, joita eurooppalainen monikansallinen yhteistuotantomuoto luo. Eurooppalainen rahoitusjärjestelmä sanelee esimerkiksi usein työnjaon yhteistuotantomaiden välillä, mikä mutkistaa työn koordinoimisen, sanoo Petteri Pasanen.