usko tai älähdä!

Kysymyksesi osuu epäkohtaan, jonka haluaisin omassa elämässäni oikaista. Ikävä kyllä tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tyhmyys tiivistyi niin sitkaksi toimintatavaksi, ettei sitä enää paskaksi tunnistettu. Siksi tervehdin ilolla Tarhaa.

Lähtökohtaisesti mainosalalle pääsee vain sattuman tai hyvä veli -verkoston kautta. Oma lukunsa ovat liikaintoilijat, jotka jaksavat vain sinnikkäästi yrittää. Mutta tällöin emme enää puhu ihmisistä, jotka porskuttavat myöhemmin liikkeenjohdon tai isomman mittakaavan osaajina. Markkinointi elää keräilyeristä. Samaan aikaan jatkamme ihmettelyä, miksei meillä ole uskottavuutta kulmahuoneissa.

Epäkohta juontaa työmotivaatioon. Suurimmat kiksit saamme uudesta mahdollisuudesta, emme uuden mahdolliseksi tekemisestä: tutkitusti 90 prosenttia uusista asiakkuuksista tulee aktiivisen myyntityön kautta, mutta rekrytointi perustuu 100-prosenttisesti sekoiluun.

Työntekijät haalitaan satunnaisia palkinto-, soitto- ja portfoliojämiä syynäten, vaikka toimistojen suurin pääoma on niiden työvoimassa. Mitä tapahtuisi, jos NB:tä tehtäisiin yhtä holtittomasti? Suomi olisi maailman johtava huopatossujen valmistaja.

Mutta jotain vikaa on myös alalle tahtovissa. Satoja työhakemuksia urani aikana läpikäyneenä muistan niistä vain tusinan. Tuntuu siltä, että rekrytointitilanteessa sekä työntekijä että työnantaja menettävät uskonsa markkinointiin. Eiku CV sisään ja odottamaan, että puhelin soi. n

Kysy Uskolta: uskovastaa@gmail.com

Keskustelu jatkuu: www.marmai.fi