Bryssel

Mitä yhteistä on seuraavilla sanoilla: GDPR, SGP, CMU, MFF ja BICC?

Se, että todennäköisesti et tiedä, mitä ne tarkoittavat. Ei hätää, se ei ole sinun ongelmasi. Se on EU:n ongelma.

EU on akronyymien luvattu valtakunta. EU rakastaa niitä. Voi kärjistää niinkin, että asia muuttuu vakavaksi ja varteenotettavaksi Brysselissä vasta siinä vaiheessa, kun sille saadaan keksittyä käsittämätön kirjainlyhenne.

EU:ssa pahe kyllä tiedostetaan. Viime viikolla EU:n valtiovarainministerit kokoustivat Helsingissä. Kokouksen jälkeen Portugalin rahaministeri Mario Centeno vitsaili, että "kyllä – taas uusi akronyymi", kun hän esitteli BICC:n.

Keväällä EU-vaalien alla ongelmaa moitti myös tanskalainen kilpailukomissaari Margrethe Vestager.

”Puhumme aivan kuin salaisimme jotain, kun käytämme lyhenteitä. Viime vuonna saimme digitaaliset kansalaisoikeudet, me kutsumme niitä GDPR:ksi. Miten voi olettaa, että kukaan osaa arvostaa sitä?”, Vestager sanoi vaalitilaisuudessa, kun häneltä kysyttiin, miksi kansalaiset eivät ole kiinnostuneita EU:sta.

Ongelma on siinä, että kirjainlyhenteet piilottavat taakseen valtavan määrän tavallisille kansalaisille olennaista tietoa. Ne piilottavat taakseen myös sen valtavan työn, mitä EU tekee kansalaistensa eteen.

Esimerkkinä jo mainittu GDPR. Se on tietosuoja-asetus, joka antaa ihmisille aiempaa enemmän valtaa päättää, miten heidän henkilötietojaan käytetään digimaailmassa. Hyvä juttu siis.

Entäpä ne muut: SGP eli kasvu- ja vakaussopimus, joka määrittää jäsenmaiden budjeteille alijäämä- ja velkaantumisrajat. CMU eli Euroopan pääomamarkkinat ja MFF eli EU:n budjetti. Ja tuoreimpana BICC eli eurobudjetti.

EU:n kyvyttömyys puhua asioista niiden oikeilla nimillä on vakava asia. Jos kansalaiset eivät ymmärrä, mitä EU oikein antaa ja ketä palvelee, niin miksi antaa rahaa ja valtaa Brysseliin? Tietämättömyys ja väärät tiedot ruokkivat EU:n vastaista populismia, mistä brexit on äärimmäinen esimerkki.

Toki kyse on muustakin: kansalaisten osallistumisesta demokraattiseen päätöksentekoon. Toistuvasti asennekyselyissä kansalaiset pitävät EU:ta tärkeänä, mutta äänestysaktiivisuus laahaa jäljessä. Suomessa EU-vaalit ovat vähiten suositut presidentti-, eduskunta- ja kuntavaalien jälkeen.

Jotta EU pääsisi tästä eurooppalaista demokratiaa kalvavasta legitimiteettikriisistä, on aika ottaa härkää sarvista. Eikä tarvitse odottaa vaaleihin.

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Brysselissä.