Vastuullisuudesta on puhuttu muotiteollisuudessa vuosia. Yksi trendi, johon erityisesti pienet yritykset ovat Suomessakin lähteneet, on panostaa mallistojen sijaan tilauksesta tehtäviin vaatteisiin. Useat merkit ovat poistuneet sesonkiajattelusta ensin verkkokauppamyynnin takia, mutta sittemmin myös ekologisista syistä.

Helsinkiläinen Onar täytti juuri viisi vuotta ja avasi uuden liikkeen ja showroomin Korkeavuorenkadulle. Onarin perustaja ja suunnittelija Irene Kostas sanoo, että siirtyminen tilausmalliin on oikeastaan brändin dna:ssa. Yksilöllisempi valmistusprosessi kunnioittaa käsityöperinnettä ja henkii kestävää kehitystä.

”Uudessa liiketilassamme ajatuksena on, että esillä on takkivalikoima. Pystymme toimittamaan asiakkaalle oikean kokoisen takin 2–3 viikon toimitusajalla tilauksesta. Kaava tietysti on designia, mutta voimme tehdä pieniä yksilöllisiä muutoksia esimerkiksi hihan pituuteen”, Irene Kostas sanoo.

”Yhden takin valmistaminen on monen päivän työ, koska teemme takit käsityönä.”

Onarin tavaramerkki on lammasturkis, joka on vaativa materiaali. Kostas kertoo, että käsityöperinne elää vahvana hänen suvussaan. Se ohjaa myös tulevaa tekemistä, hän haluaa luoda pitkäikäisiä vaatteita, joita vaalitaan ja korjataan. Onar tarjoaa myös korjauspalvelua.

”Emme halua palvella muodin alennusmyynteihin perustuvaa sykliä. Emme halua tuottaa enemmän kuin on tarve”, hän linjaa.

Onaria myydään Suomessa, mutta vaatteita menee paljon myös vientiin. Maailmalla tärkeitä maita ovat Japani ja Korea. Kansainvälisille tilaajille takkeja tietysti toimitetaan vielä kysynnän mukaan.

Lisäksi Kostas kertoo, että Suomessa uusi tilausmalli keskittyy ennen kaikkea takkeihin, joiden valmistaminen on työläintä.

”Asusteista toki teetämme sen verran varastoa, kun kysyntää on.”

Arvokkaimpien tuotteiden osalla siirtyminen tilausmalliin avaa mahdollisuuksia myös uudenlaisille palvelukonsepteille.

”Minimoimme hävikkiä ja pystymme omassa myymälässä tarjoamaan myös yksilöllistä palvelua”, suunnittelija sanoo.

Sesonki- ja mallistoajattelusta poistuminen on globaali ja lokaali trendi. Suunnittelija Mert Otsamo korostaa, että ekologisuus näkyy sekä suurten muotitalojen että pienten merkkien toiminnassa. Otsamon pop-up-liike on avoinna Helsingin Kämp Gardenissa tämän viikon.

”Isot muotitalot esimerkiksi yhdistävät miesten ja naisten mallistoja tai eivät järjestä suuria muotinäytöksiä joka mallistolle. Suuret rattaat pyörivät vähän hitaasti, mutta on hienoa huomata, että asiat muuttuvat”, Otsamo sanoo.

Hän on siirtynyt Irene Kostasin tapaan tilausmalliin Mert Otsamo for Pre-o-porter pop-upissa. Syyt siirtymiseen ovat sekä ideologisia että käytännöllisiä. Sekä Kostas että Otsamo harmittelevat, että nykyisessä muotimallissa vaate siirtyy liian nopeasti alennusmyyntiin. Se alentaa käsityön arvoa.

”Nuorelle suunnittelijalle on raskasta tehdä mallistoa varastoon. Suomesta puuttuvat isot tavaratalot, jotka ostaisivat kokonaisen malliston ja pienemmät liikkeet puolestaan myyvät mallistoa myyntitilillä”, Otsamo kertoo.

Hänelle siirtyminen tilauksesta tehtäviin vaatteisiin tuntuu luonnolliselta.

”Se on paluu siihen, mitä muoti on ollut: räätälöidyn ja pikamuodin väliin. Voimme tehdä yksilöllisempää vaatetta ja samalla opin jatkoa varten myös asiakkailtamme, mikä heitä kiinnostaa”, Mert Otsamo sanoo.

Pure Waste pelastaa

Yksi vaateteollisuuden haasteista on se, että liikaa materiaalia eri vaiheissa prosessia päätyy kaatopaikalle. Suomalaisen Pure Wasten Post Waste -vaatemallistossa on ensimmäistä kertaa käytetty kuluttajien loppuun käyttämiä ja pois heittämiä tekstiilejä.

Yrityksen tavoite on siirtää kuluttajapoistotekstiilejä hyödyntävää tekstiilituotantoa Suomeen. Suomessa heitetään pois keskimäärin 90 miljoonaa kiloa käytettyjä tekstiilejä joka vuosi. Käytetyt tekstiilit päätyvät kaatopaikoille, vaikka ne kelpaisivat kierrätettynä materiaaleiksi uusiin lankoihin ja kankaisiin.

”Mallistossa ei ole kyse yksittäisistä vaatekappaleista, vaan aiempaa kestävämmästä valmistusmateriaalista ja suhtautumistavasta”, kertoo Pure Wasten perustajaosakas Hannes Bengs.

Pikamuoti kuolee

Viime viikon iso uutinen muodin vähittäiskaupassa oli amerkkalaisen Forever 21 -vaateketjun konkurssi. Pikamuodin ostospaikka sulkee kaikki myymälänsä Pohjois-Amerikassa. Kyse on toisaalta vaate- teollisuuden kriisistä, toisaalta vähittäiskaupan muutosta vastustelevien kauppojen kriisistä. Forever 21 liittyy amerikkalaisten Searsin ja Toys ‘R’ Usin joukkoon. Edellä mainitut ovat ketjuja, jotka eivät koskaan oppineet tekemään verkkokauppaa.

Forever 21:n kohdalla kyse on kuitenkin siitä, että se ei myöskään osannut vastata kuluttajien suosimaan ilmapiirimuutokseen. H&M:n ja Zaran kaltaiset jättiläiset ovat pikamuotiperinteestä huolimatta ajaneet toimintaansa eettisempää ja kestävämpää filosofiaa vuosia.

Hálo lahjoittaa

Suomalainen Hálo panostaa ekologisuuteen. Viime viikolla Hálo oli Pariisissa esittelemässä hálo x Reidar Särestöniemi -mallistoaan ”Lapinkylä Jäämeren rannalla”. Jokaisesta myydystä tuotteesta Hálo lahjoittaa osan WWF:n kautta Jäämeren suojeluun. Myynnistä lahjoitetaan osa myös Särestöniemien taideperinnön vaalimiseen.

Innovatiivisinta on kuitenkin uusi sataprosenttisesti vegaaninen kangas, eli valmistuksessa ei ole käytetty ollenkaan eläinperäisiä tuotteita tai kemikaaleja, kuten suunnittelija Jukka Puljujärvi sanoo.

”Meille on tärkeää tuotantoketjun ekologisuus ja siksi haluamme valmistaa vaatteen mahdollisimman ympäristöystävällisesti”, lisää Marta Valtovirta, toinen suunnittelijoista.

Ekologisia askelia

Ekologinen materiaali kelpaa myös kenkiin, vahvistaa suunnittelija Minna Parikka. Minna Parikan brändiin ovat aina kuuluneet leikkisyys, karkkivärit ja kimaltavat kuosit, mutta myös laadukkaat materiaalit. Keväällä 2020 Minna Parikka lanseeraa ensimmäiset vegaaniset kenkämallinsa.

Vegaaninen materiaali on Välimerestä kerätystä muovijätteestä kierrätettyä polyesterikuitua.

”Meille on tärkeää, että valmistajamme toimivat eettisesti ja vastuullisesti. Haluamme luoda tuotteita, jotka luovat iloa pitkään ja joiden ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset. Teemme tutkimuksellista ja määrätietoista työtä, jotta voimme tulevaisuudessa hyödyntää yhä vastuullisempia materiaaleja”, Parikka sanoo.