#Metoo

Sanna Pekkonen 6.2.2018 10:50 päivitetty 6.2.2018 11:56

Museoita on vaadittu poistamaan teoksia #metoon myötä – Ateneum pitää Aino-tarun esillä valituksista huolimatta

Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen
Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru, 1891. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo.

Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson muistuttaa, että nykyään epäsopivaa käytöstä kuvaavat teokset ovat aikakautensa tuotteita.

Viime syksynä alkanut #metoo-kampanja on herättänyt vaatimuksia joidenkin tunnettujen taideteosta poistamisesta esimerkiksi newyorkilaisen Metropolitan Museum of Artin seiniltä. Vaatimusten syynä on ollut se, että teokset kuvaavat seksuaalista ahdistelua tai niiden kohde on joutunut tirkistelyn kohteeksi.

Ateneumin museonjohtajan Susanna Petterssonin mukaan myös tunnetun Aino-taru poistamista Ateneumista vaaditaan aika ajoin.

"Aika ajoin minulle esitetään kysymys, miksi Akseli Gallen-Kallelan maalaama Aino-taru 'saa' olla Ateneumin seinällä. Kysyjät kokevat Väinämöisen törkeäksi ahdistelijaksi ja Ainokin on kuvattu alastomana", kirjoittaa Pettersson blogikirjoituksessa, jossa hän ottaa kantaa viime kuukausien keskusteluun.

Pettersson muistuttaa, että vuonna 1891 maalattu Aino-taru ja muut kiistellyt teokset ovat aikakautensa tuotteita.

"Tämän hetken olennaisin kysymys onkin suhteellisuudentajun ja historiatietoisuuden säilyttäminen. #Metoo-kampanja esittää oikeita kysymyksiä, mutta niitä ei voi soveltaa takautuvasti teoksiin, jotka ovat oman aikansa ja syntyhetkensä ilmentymiä. Kun katsomme ja tulkitsemme näkemäämme, on tärkeää muistaa, että olemme ainoastaan yksi sukupolvien ketju taidetta tarkastelevien silmäparien joukossa", Pettersson kirjoittaa.

Petterssonin mukaan myös Aino-taru kertoo suomalaisen taiteen historiasta ja kalevalaisista kertomuksista.

"Mutta se voi myös auttaa ihmisiä käsittelemään ahdistelun kaltaista kipeää aihetta", Pettersson toteaa.

Viime vuoden lopulla New Yorkissa kerättiin nimiä adressiin, jolla Metropolitan Museum of Artia vaadittiin poistamaan Balthusin teos Thérèse Dreaming. Vuonna 1938 maalatussa teoksessa nuori tyttö istuu tuolilla ja nojaa taaksepäin niin, että hänen hameen helmansa nousee. Hän ei näytä olevan maalaajasta tietoinen. Adressin aloittaja Mia Merrill koki, että nuori tyttö oli joutunut seksuaalisen tirkistelyn kohteeksi, ja vaati siksi teoksen poistamista.

Adressi keräsi yli 8 000 allekirjoitusta, mutta Metropolitan kieltäytyi teoksen poistamisesta.

Myös Metropolitanin edustajat totesivat, että taide tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun aiheista, jotka käsitetään nyt eri tavalla kuin teosten luomishetkellä.

Manchester Museum of Art sen sijaan poisti näyttelystään toissaviikolla J. W. Waterhousen teoksen Hylas and the Nymphs, joka kuvaa nymfejä kylpemässä. Museon mukaan tavoitteena oli herättää keskustelua, sopiiko viktoriaaniselta ajalta peräisin olevan teoksen naiskuva tähän päivään. Museo sai paljon palautetta ja päätyi palauttamaan teoksen seinälle.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö