1 Suomalainen peliala on kuin elokuva-ala: toiveet korkealla, mutta tähdet tiukassa.

Ei koske pelialaa. Time-lehti valitsi vuoden 2010 parhaiksi peleiksi Alan Waken ja Angry Birdsin, molemmat Suomesta. Tämmöisen vuoden jälkeen ei voida sanoa, että pelialalla ei olisi tähtiä.

2 Naisia pelialalla näkyy lähinnä tuotepakkausten kansissa.

Tämä on valitettavan totta, täytyy myöntää. Naiset kyllä nykyisin pelaavat paljon, mutta he eivät vielä ole tekemässä pelejä. Se on kyllä selvä epäsuhta. Kehitys- ja tekijäpuolella saisi olla enemmän naisia, tekijäporukka on liian miesvaltainen.

3 Markkinointipuheista huolimatta alan tulevaisuus lepää pitkää jälkiteinivaihetta elävien miesten tai siis poikien varassa.

Ei pidä paikkaansa. Naisia on pelaajissa paljon. Viimeisimmässä Nielsenin tutkimuksessa yli 18-vuotiaita naispelaajia on jo enemmän kuin alle 18-vuotiaita miespelaajia. Mielikuva epäsosiaalisesta pelaavasta nörttiteinistä, joka itsekseen pimeässä huoneessa hakkaa ruutua, elää vaan. Pelit ovat kehittyneet ja pelaajissa on myös naisia. Wii- ja Facebook-pelien tultua peliskaalakin on laajentunut. Nykyisin peleissä liikutaan ja ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.

4 Pelialalla pienyrittäjä saa kantaa riskin ja raadannan, mutta tuotot päätyvät alan suuryrityksille.

Näin voi käydä, mutta me pidämme brändin omassa omistuksessa. Brändi menee kyllä helposti näille kansainvälisille isoille levittäjälle, mutta toivoisi olevan muitakin konsteja rahoittaa tuotantoa kuin brändin myyminen. Riski on, että suurimmat tuotot menevät ulos.

5 Suomalaiset peliyritykset ovat väistämättä tähdenlentoja.

Ehdottomasti ei. Meillä on Suomessa pitkään toimineita peliyrityksiä ja pitkä alan historia. Sanotaan, että ala on Suomen kokoon nähden hyvin kehittynyt ja meillä on paljon alan osaamista. Tähtiä on tullut ja niitä tulee lisää, myös kestotähtiä.