Marraskuinen päivä on sateinen ja lonkeronharmaa. Silti silmissä vilkkuu innostunut tuike. Vasta 24-vuotias Perttu Pölönen puhuu uudesta kirjastaan, Tulevaisuudestaan lukujärjestys.

Teos käsittelee niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Lukujen joukossa ovat esimerkiksi Tarinankerronta & kommunikaatio, Myötätunto & rehellisyys, Intohimot & luonne, Etiikka ja moraalinen rohkeus sekä Uteliaisuus ja kokeilu.

”Koen, että kaiken teknologian ja muutoksen vastapainoksi meidän pitää alkaa miettiä sitä, mikä ei muutu ja mistä ihmisyydessä on pohjimmiltaan kyse”, Pölönen sanoo.

Pölönen on nuoreta iästään huolimatta ehtinyt paljon. Hänet tunnetaan kenties parhaiten lukioikäisenä keksimästään Sävelkellosta, jolla opetetaan lapsille musiikin teoriaa.

Vuonna 2013 Pölönen voitti EU:n nuorten keksintökilpailun. Pian hän patentoi Sävelkellon ja muokkasi siitä sovelluksen, MusiClockin. MIT Tech Review valitsi Pölösen 35 lupaavimman nuoren innovaattorin joukkoon Euroopassa.

Yrittäjäksi ryhtynyt Pölönen on taustaltaan säveltäjä. Hän on opiskellut Sibelius-akatemiassa ja ammentanut läpi ikänsä uusia ajattelumalleja tarkkailemalla ympäristöään.

Matkan aikana Pölösestä on kehkeytynyt kysytty puhuja. Kalenteri on täynnä keikkoja. Lavalla Pölönen kertoo oman näkemyksensä siitä, mihin maailma on menossa.

Kuten kirjan lukujen nimet kertovat, Pölönen uskoo ihmisyyden perusarvojen kasvattavan merkitystään samaan aikaan, kun teknologian kehittyminen muokkaa vauhdilla työpaikkoja.

”Vain jos me ihmiset olemme hyviä, teknologiaa voi käyttää hyvään. Teknologia antaa meille nopeasti ja helposti vaikutusvaltaa, mutta se ei opeta meitä toimimaan hyvin tai oikein. Meidän pitää miettiä, mikä on arvokasta ja kestää aikaa”, Pölönen korostaa.

Joustava tapa määritellä itsensä

Kohta ei käsityötä enää tarvita. Kaupan kassat muuttuvat itsepalvelupisteiksi. Metrot, ratikat ja bussit liikkuvat koneiden ohjaamina.

Kovia arvioita, mutta kaukana scifistä. Myös Perttu Pölönen myöntää, että kehittyvä teknologia muokkaa pian työelämää merkittävästi. Osa ammateista katoaa. Vielä useampi muuttuu oleellisesti.

Keskeistä on Pölösen mukaan se, että muutokseen voi varautua. Keskeisintä on varautua henkisesti määrittelemään oma identiteettinsä uudelleen.

”Toivoisin, että ihmiset määrittelevät 10 vuoden päästä itsensä joustavammin. Se merkitsee sitä, että oma identiteetti ei rakennu sen ympärille, oletko lääkäri, opettaja vai toimittaja.”

”Kyse on siitä, mitä kukin osaa. Tässä voi käyttää esimerkiksi termejä ’innostaja ’, ’kirkastaja ’ ja ’mahdollistaja ’. Titteli syntyy siis taidosta. Ei siitä, mikä oma ammattinimike sattuu olemaan”, Pölönen toteaa.

Jos kaikki osaaminen keskittyy yhteen ammattiin tai hyvin kapealle sektorille, on vaikea pärjätä, Pölönen huomauttaa.

”Kannustan ihmisiä monipuolistamaan itseään. Elinikäinen oppiminen kannattaa aloittaa elinikäisistä taidoista.”

Luovuus on valintoja

Kirjailijan pahin pelko on täyslukko. Teksti ei tunnu hahmottuvan päässä, vaikka kuinka pinnistelisi. Sama pelko koskettaa jokaista luovan alan työntekijää.

Säveltämistä opiskellessaan Pölönen on oppinut valtavasti luovuudesta, työskentelytavoista sekä prosessiajattelusta.

Yksi oppi nousee ylitse muiden. Luovuuden puuskaa ei pidä odottaa. Inspiraation tärkein lähde on itse tekemisessä.

”Luovuus on pieniä valintoja. Ajatellaan uutta sävellystä. En tiedä, miten aloitan sen. Sitten alan miettiä, onko olemassa jotain tapaa, jolla säveltämistä ei voi aloittaa. Ei ole. Sama pätee kaikkeen. Kun ryhdymme työhön, inspiraatio tulee itsestään.”

Jokaisella meistä on huonoja päiviä. Niin myös Perttu Pölösellä. Joskus käy niinkin, että hän aloittaa työn ja hylkää sen melko pian.

”Se ei ole vaarallista. Yleensä opin silloinkin jotain itsestäni. Ja yrittäminen on aina arvokkaampaa kuin luovuttaminen etukäteen. Asiat eivät synny, ne tehdään”, Pölönen sanoo.

Rohkeus kokeilla ja epäonnistua kuuluukin Pölösen suosikkiteeseihin.

Suomessa on yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä. Teknologiaosaaminen on kansainvälisesti tarkasteltuna korkeaa luokkaa.

Silti meiltä ei nouse Mark Zuckerbergin tai Bill Gatesin kaltaisia maailmaa muuttavia ajattelijoita. Pölösen mielestä yksi perussyy tälle on se, että ihmiset eivät ajattele tarpeeksi isosti.

”Hyvinvointi saa usein kaihtamaan riskejä ja myös helposti laiskistaa. Me kaikki tarvitsemme lisää rohkeutta, mutta ennen kaikkea sitä tarvitsevat nuoret. Jos he eivät uskalla haastaa vallalla olevia käsityksiä ja näkemyksiä, heidän mahdollisuutensa saavuttaa jotain suurta on paljon pienempi.”

Pehmeitä arvoja tarvitaan

Ihmiskunnan keskeisiä haasteita ovat muun muassa ilmastonmuutos, väestöräjähdys ja taloudellinen epävarmuus.

Yhteenkään näistä ei ole ilmeistä ja yksinkertaista ratkaisua. Moni panee toivonsa kehittyvään teknologiaan, tekoälyyn ja koneoppimiseen.

Pölönen on osittain samalla kannalla. Yksikin merkittävä innovaatio voi antaa tärkeitä askelmerkkejä matkalla kohti ongelmanratkaisua. Koneiden käsiin ihmisen kohtaloa ei silti voi luovuttaa.

”Jos koneiden annettaisiin ratkaista ilmastonmuutos, ne tappaisivat kaikki ihmiset. Meidän tehtävämme on tuoda kokonaisuuteen inhimillisyys ja konteksti”, Pölönen sanoo.

Suorituskeskeisessä maailmassa niin sanotut pehmeät arvot jäävät etenkin yritysmaailmassa helposti taka-alalle. Syy on luonnollinen. Arvoja ei voi mitata.

Toimitusjohtaja tai talousjohtaja ei pysty sijoittamaan empatiaa kasvukäyrälle tai muuttamaan rohkeuden merkitystä numeroiksi.

”Talous ei tunne empatiaa. Siksi meidän on itse huolehdittava siitä, että toimimme eettisesti ja vastuullisesti”, Pölönen toteaa.

Pölönen on silti vankkumaton optimisti. Hän muistuttaa, että teknologian kehitys on poikkeuksetta kehittänyt ja sivistänyt ihmiskuntaa, vaikka se onkin tuonut aina mukanaan uudenlaisia haasteita.

”Pehmeät arvot eivät katoa. Uskon niiden säilyvän juuri siitä syystä, että niitä ei voi mitata. Siksi ne ovat koneille saavuttamattomissa.”

Innovatiivinen johtaja ymmärtää Pölösen mukaan, että pehmeiden arvojen vaaliminen synnyttää pitkällä aikavälillä parempia tuloksia kuin jatkuva vaade takoa tulosta.

”Työelämässä puhutaan numeroilla johtamisesta, datasta ja tehostamisesta. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään tunnuslukuja taikka testiä siihen, että ihminen kykenee kasvattamaan lapsensa aikuiseksi. Jokainen ymmärtää, että se on tärkeää silti.”

Kone ei elä hetkessä

Entäpä ihmisen ja koneen suhde? Tekevätkö koneet meistä lähitulevaisuudessa laiskoja ja saamattomia ihmisiä, jotka huvittavat itsensä hitaasti kuoliaiksi Netflixin sarjamaratoneja katsellen?

Pölönen suhtautuu hurjimpiin tulevaisuuden skenaarioihin skeptisesti.

”Yleensä aina lyhyen aikavälin ennusteet piirretään yläkanttiin ja pidemmän aikavälin ennusteet alakanttiin. Ihmisellä on taipumusta liioitella. Ehkä se liittyy muutoksen aiheuttamaan epävarmuuteen.”

Ihmisaivot ovat kokonaisuus, jonka toimintamekanismit ymmärrämme edelleen varsin huonosti.

Se on kuitenkin varmaa, että niissä piilee asioita, joihin ainakaan ihmisen kehittämä kone ei koskaan pysty. Jalkapallosta pitävä Pölönen antaa esimerkin tästä.

”Kone ei elä hetkessä, vaan tekee mekaanisesti, mitä sen on käsketty tehdä. Tilannetta voi verrata jalkapallojoukkueeseen, joka noudattaa koko pelin aivan prikulleen ja orjallisesti valmentajan tekemää pelisuunnitelmaa.”

”Peliälyltään lahjakas pelaaja voi kuitenkin poiketa hetkellisesti tästä suunnitelmasta ja tehdä ratkaisun, joka johtaa parempaan lopputulokseen. Rikkoa säännön. Tämä kyky tekee meistä kaikkine vikoinemme lajina ainutlaatuisen”, Pölönen sanoo.