Me suomalaiset arvostamme lääkäreitä, opettajia, hoitajia, palomiehiä ja poliiseja. Kansanedustajat löytyvät yleensä eri listojen loppupäästä, sieltä sijoitusneuvojan ja muutosvalmentajan tietämiltä.

Arvostamme siis julkisen sektorin usein matalapalkkaisia ammattilaisia, jotka pitävät pyörät pyörimässä, kouluttavat lapsemme, hoitavat vanhempamme ja puuttuvat peliin, jos joku ei noudata yhteisesti sovittuja sääntöjä tai vaara uhkaa. Poliitikot eivät vastaavaa kiitosta saa, vaikka heillä noin periaatteessa on demokratian suomat valtuudet muokata ja kehittää systeemiä haluttuun suuntaan.

Jos politiikka ja ehkä jopa kapitalismi ovatkin uskottavuuskriisin äärellä, on mielenkiintoista arvioida mitä brändeiltä odotetaan tässä maailmankaikkaudessa. Jos oma ääni ei tule esiin äänestämällä, olisiko lompakon ääni vahvempi?

Muutaman vuoden vanha, mutta edelleen hyvin relevantti McCann Worldgroupin selvitys Truth About Global Brands tutki globaalien brändien roolia, painoarvoa sekä kuluttajien odotuksia muuttuvassa maailmassa. Onhan totta, että globaaleista globaaleimmat brändit ovat yksittäisiä uskontoja, hallituksia ja poliittisia liikkeitä laajemmalle levinneitä.

McCannin tutkimuksen mukaan 87 prosenttia 18–34 vuotiaista uskoo, että globaalit brändit voivat muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. 84 prosenttia uskoo, että brändeillä on suurempi mahdollisuus hyvään kuin hallituksilla. Toki luvuissa pitää muistaa, että me täällä Pohjolassa elämme maailman mittakaavalla harvinaisessa kuplassa. Jos Aarnio on meille poikkeustapaus, monissa maissa poliisi on keskimääräistä rosvoa mädempi ja valtio kansalaisiaan kontrolloiva hirmuhallinto.

Suomalaisten brändien arvostuslista on hyvin samantyyppinen kuin ammattien vastaava listaus. Arvostamme arjen sankareita kuten Fiskars, Fazer ja Arabia, tai Prisman ja K-Citymarketin kaltaisia ruuhkavuosien pelastajia. Luottamus ansaitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kippo tippuu lattialle, mutta ei mene rikki. Tätä ei ehkä aina voida sanoa politiikasta, jossa maitoa läikkyy koko ajan eikä kupinkaan asennosta voi olla varma.

Tilausta ja kysyntää brändien arjen yhteiskunnalliselle aktiivisuudelle on, samoin kuin luottamuspääomaa. Ja jos yhtään osaa lukea suomalaisen kuluttajan henkistä maailmankuvaa, niin arjen teot puhuvat enemmän kuin suuret lupaukset.

Siinä saattaisi olla kansanedustajallekin hyvä ohjenuora.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.

Lue lisää: Markkinointi IPCC:n jälkeen