Kuvittele itsesi takaisin vuoteen 2015. Tulevaisuusnikkari yrittää myydä sinulle skenaariota, jossa tositelevisiotähti näyttelee Yhdysvaltain presidenttiä mahdollisesti jopa kahdeksan vuotta putkeen tai kuumepotilas marraskuussa 2019 Kiinan Hubeissa johtaa ikonisen helsinkiläisen tavaratalon velkasaneerauksen huhtikuussa 2020. Olisitko ottanut tosissaan, vai pyytänyt paikalle jonkun, jonka tulevaisuusajattelu on lähempänä näkemystä siitä, miksi tulevaisuus on aina vain paraneva versio nykyisyydestä.

Viimeiset 10 kuukautta ovat väistämättä lisänneet tilausta radikaaleille tulevaisuuskuville, eikä sellaista itseään kunnioittavaa konsulttilafkaa olekaan, joka ei olisi pykännyt ajatusten markkinoille neljää erilaista vaihtoehtoa koronan jälkeisestä maailmasta.

Ja hyvä niin, skenaariopohjainen ajattelu on paitsi erinomainen käytännön työkalu erilaisten tulevaisuuspolkujen hahmottamiseen, niin myös keskeinen työelämätaito. Epävarmuuden sietokyky ja navigointitaito enemmän tai vähemmän sumussa kuuluvat jokaisen osaamislistalle, tittelistä, työehtosopimuksesta tai henkilökohtaisen pankkitilin suuruudesta riippumatta.

Ennustajat saivat pitkän nenän vuonna 2016, kun punaiset MAGA-lippalakit jyräsivät makrotason vaaliennusteet. Nytkin moni ennustaa vallanvaihtoa Valkoisessa talossa, viimeistään kun republikaanivaikuttaja jos toinenkin kaatuu maskitta koronakuumeeseen. Itse olen lyönyt vetoa Trumpin uudelleenvalinnan puolesta, ottamatta kantaa politiikkaan. Tulevaisuusajattelu ei olekaan itselle miellyttävien valintojen kokoamista yhteen kivaan powerpointiin. Fiksuimmat organisaatiot katsovat myös skenaarioita, jotka ovat myös tuhoisia, haitallisia ja kivuliaita omalle ytimelle.

Korona ei käsitteen varsinaisessa merkityksessä ollut mikään yllättävä musta joutsen, vaan WHO:n hyvin ennustama ja etukäteen dokumentoima uhka. Mutta entä jos tulevaisuuden uusiksi laittavat joutsenet ovatkin vihreitä? Näin väittää kolmoistilinpäätöksen isän John Elkingtonin tuore Green Swans: The Coming Boom in Regenerative Capitalism. Kirja ennakoi bisneksen kuin bisneksen joutuvan ilmastonmuutosmyrskyyn, jonka voittajia ovat vihreän vallankumouksen läpimurtoteknologiat ja yritykset.

Näitä vihreitä joutsenia toivotaan myös Suomesta. Vastoin ikuisia kyynikkoja ja sivusta huutelijoita, Suomi voi olla ilmastonmuutoksen torjunnan Piilaakso. Kuten aina, tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus on yhtä aikaa mahdollinen saavuttaa sekä haastava toteuttaa, mutta ennen kaikkea se sysää eteenpäin ajatusta omasta toimijuudesta. Ajopuuteoria on harvoin nimittäin minkään suuren alku.

Tulevaisuusajattelu ja skenaariot eivät ole valintoja optimismin tai pessimismin välillä. Sen sijaan, ne ovat fiksuja, vaihtoehtoisia valmistautumisia siihen, miltä maailma näyttää marraskuun 3. päivänä tai miltä oma tai firman jaksaminen jaksaa, jos teemme töitä keittiön pöydän ääreltä myös vuoden päästä.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.