Vaikka edesmenneen Hannu Savolan ura Ilta-Sanomien vastaavana päätoimittajana jäi lyhyeksi, hän ehti lohkaista syksyisen nimityksensä yhteydessä tärkeän asian. Eikä edes lohkaista, vaan jättää merkkinsä suomalaiseen toimituskulttuuriin. Jos hyvin käy. Savola lupasi viedä Ilta-Sanomia pari piirua asiajournalismin suuntaan.

Savola ehti panna käyntiin IS:n viikonvaihdenumeron uudistuksen, jossa lehti osoittaa selvästi asiajournalismin roolin kasvua, viihdettä väheksymättä, kuten Savola sanoi.

Linjanmuutos pantiin tietysti merkille Iltalehdessä heti kun Savola oli ensimmäisen teesinsä julki tuonut. Iltalehti on haastaja ja peesaaja, sen on pysyttävä markkinajohtajan kannoilla myös sisällöllään.

Niinpä molemmat iltapäivälehdet ovat jo siirtyneet pari piirua asiajournalismin suuntaan. Viime lauantaina tämä näkyi selvästi. Lehdillä oli lähes identtiset kannet. Molemmissa oli kannen pääkuvana tanssinopettaja Helena Ahti-Hallberg samoissa kuteissa, samalla ilmeellä, jopa samassa kuvakulmassa. Molemmat lähtivät pääotsikollaan kuolemasta, IS Ahti-Hallbergin liikenneonnettomuuskokemuksesta, IL hänen isänsä kuolemasta. Koskettavia ja mielenkiintoisia pääjuttuja molemmat.

Molempien iltapäivälehtien sisältö pursusi yhteiskuntaa. Vakavia haastatteluja, vakavia aiheita, jopa vakavaa ja hauskaa yhteiskuntakritiikkiä. Kumpikaan lehti ei roikkunut sen enempää tisseissä kuin suolenpätkissäkään. Niitäkään ei ole hylätty, mutta ne on siirretty lehdissä taaemmas.

Tietysti vaalien lähestyminen edellyttää iltapäivälehtien siirtymistä asiajournalismin suuntaan, mutta trendi saattaa ihan oikeasti kääntyä. Ja jos iltapäivälehdistö kääntyy, koko mediakenttä kääntyy sen mukana. Vaaleista muuten on kirjoitettu muutakin kuin Susan Kurosen häväistyskirjajuttua tai länkättämistä SAK:nvaalimainoksesta. Sen tiedämme ainakin me, jotka seuraamme tiiviisti iltapäivälehdistöä. Tabloidit lähinnä putsasivat Kurosen kirjan ja SAK:n mainoksen ennen kuin muut edes pääsivät vauhtiin.

Vaaleihin saattaa liittyä myös henkilökohtaisia tragedioita. Tälläkin saralla iltapäivälehdet ovat toimineet kuten muukin suomalainen media: asiallisesti. Ikävillä asioilla ei ole herkuteltu Suomessa, mutta ne on raportoitu asiallisesti.

7 päivää -lehti on pyörittänyt suomalaisen median suuntaa jo jonkun aikaa, enemmän kuin "laatumedioissa" uskalletaan tunnustaa. Yksinkertaisesti: iltapäivälehdistö on haukan lailla seurannut Seiskan menekkiä ja pelännyt sen viemää irto­numero­myyntiä. "Laatumedia" puolestaan seuraa iltapäivälehtien, varsinkin IS:n lukijaystävällistä ja laadukasta lähestymistapaa. "Laatumedian" tekijät lukevat iltapäivälehtiä löytääkseen puheenaiheet ja tekevät omat juttunsa näistä aiheista jälkikäteen.

Näin nokkelimmatkin journalistit Timo Harakkaa myöten ovat Seiskan pyöritettävinä, vaikka eivät sitä raukat itse edes huomaa.

Tietysti iltapäivälehdistön on pakko muuttua. Uutismediat, tai sanotaan vaikka päivittäiset mediat kilpailevat uutisilla ja muulla sisällöllä. Sisältöä tekemään tarvitaan ihka oikeita kovia ammattilaisia, joista Suomessa ei ole ylitarjontaa, johan sen mediaa seuraamalla huomaa.

Jos media on huono tai huonomaineinen, sen on vaikea houkutella hyviä osaajia mukaan tälle reissulle. Kuitenkin moni hyvä osaaja tekee mielellään hyvää tavaraa seuratussa mediassa, joka suhtautuu vakavasti vakaviinkin asioihin. Asiaan orientoituminen saattaa houkutella lisää taitavia tekijöitä, joita kaikki muutkin haluavat.

Helsingin Sanomat kertoi (11.3.) hauskan jutun kornista miljonääribimbo Paris Hiltonista. Uutistoimisto AP ei kertonut Hiltonista yhdessäkään jutussa viikkoon. Uutistoimiston asiakkaat eivät edes huomanneet koko ratkaisua.

En usko, että Seiska lähtee piiruakaan asiajournalismin suuntaan, ehkäpä päinvastoin. Ehkä mediat erilaistuvat ja lukijat pääsevät valitsemaan halumaansa materiaalia eivätkä kaikki puoliväkisin juokse parin tabloidin aiheiden perässä. Se voisi olla helpottavaa kaikille.