– Hei, siitä meidän tänään alkaneesta kampanjasta ja aamun etusivusta soittelen. Meidän pitää nyt muuttaa koko konsepti. Pitää keksiä jotain muuta kuin tuo ”Pienen kansan suuri piristäjä”. Näitkö Twitter-myrskyä, nyt on menty metsään niin monella tasolla.

– Oho. En ole ehtinyt seurata, aamupalalla tässä vasta. Kukas nyt viattomasta appelsiinimainoksesta voisi suuttua?

– Kysy vaan kuka ei. Kansallismielisten mukaan me ei olla mikään pieni kansa, aikanaan yksi suomalainen on vastannut kymmentä neuvostoliittolaista. Sitten kansallisvaltioita vastustavien mielestä mainos ruokkii vanhoja stereotypioita ja on ensimmäinen askel sotaan. Hitlerkin käytti puheissaan sanaa kansa kun se puhui natsi-Saksasta.

– Voi että. Jos korvataan se kansa sitten jollain.

– Ei se riitä. Päihdejärjestöt paheksui myös voimakkaasti.

– Päihdejärjestöt paheksui appelsiinia?

– Piriste mikä piriste. Terminologia kuulemma yllyttää kokeiluihin. Tänään haukkaat appelsiinia ja huomenna heräät katuojasta metamfetamiinipiikki silmämunassa.

– Eikä tuo ole vähän kaukaa haettu porttiteoria?

– Niin minäkin vastasin ja sanoin että me ei mennä mukaan tähän cancel-kulttuuriin.

– No mitä tapahtui?

– Siitä syntyi uusi some-raivo, syyttivät kulttuurisesta omimisesta.

– Ketkä syyttivät?

– Ärrävikaiset englanninkieliset syöpäpotilaat.

– No ei kai sitten auta muuta kuin tehdä uusi lähtö. Mites muuten se loppusyksyn mandariinikampanja, ei kai tämä vaikuta siihen?

– Hyvä kun otit puheeksi. Perutaan se, aivan liikaa riskejä. Testattiin se ja fokusryhmässä oli sellainen näkemys että mandariini on jo pitkään sortanut olemuksellaan koko pienten sitrushedelmien kategoriaa, on rakenteellisesti alistanut satsumia ja klementiinejä.

– Okei.

– Sitä paitsi ne rajanvedot on keinotekoisia, joillain näistä hedelmistä voi olla kaikkien kolmen identiteetti, joten ei me voida käyttää sanaa mandariini. Saatiin fokusryhmästä ehdotus että käytettäisiin kaikista kolmesta vaan yhteistä aurinkoemojia. Tosin siitäkin voi tulla ongelmia koska maapallolla on kuitenkin jossain aina yö. Ja sitten toki Kiinassakin varmaan suututtaisiin, koska siellä on muitakin murteita kuin mandariini.

– Mutta kamppishan oli ajateltu vain Suomeen, eihän teillä edes ole myyntiä muualla?

– Totta tuokin mutta näinä aikoina ei voi olla liian varovainen. Kyllähän sä tiedät kaaosteorian, miten appelsiinin kuoriminen Peräseinäjoella voi aiheuttaa algoritmimyrskyn Piilaaksossa. Parasta vaan skipata se.

– Okei. Mutta mitä me tehdään tämän aplari-kamppiksen kanssa? Vai saako niitä sanoa aplareiksi?

– Jos riisutaan siitä kaikki mikä voi aiheuttaa ongelmia. Jos siinä lukisi vaan ”Osta appelsiini”. Ilman huutomerkkiä, eihän me haluta tyrkyttää.

– Mennään sitten sillä. Saat leiskan iltapäivällä.

– Paitsi että. Laitetaan vaan ”Appelsiini”. Kaikkien ei ole kuitenkaan mahdollista ostaa niitä eikä me haluta tietenkään loukata vähävaraisia tai niitä jotka eivät edes pidä appelsiineista.

Kirjoittaja Jukka Hakala on Konsulttitoimisto Kotoban toimitusjohtaja.