Pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy vaaran havaitsemiseen. Oireina on jännitys, levottomuus, kauhu ja paniikki. Pelko voi johtaa pelkokäyttäytymiseen, joka ilmenee taistelemisena, pakenemisena tai paikalleen jähmettymisenä. Edellinen on suoraan Wikipediasta.

Jokainen meistä pelkää jotain ja melkein joka päivä. Pelot istuvat meissä syvässä. Ne voivat liittyä vaikka kuolemiseen, hylätyksi tulemiseen tai itsenäisyyden menettämiseen. Jos pelkojaan ei käsittele lainkaan, jää kierteeseen ja niiden vangiksi. Itse olen pelännyt aina, mutta kielsin sen vuosikausia, kunnes mikään lääke tai juoma tai rooli ei enää auttanut.

Pelko-sanassa on stigma. Se käsitetään usein vain negatiivisena tunteena. Ihminen ei olisi olemassa ilman pelkoa, se on pitänyt meitä lajina hengissä. Järkevä pelko auttaa meitä keskittymään olennaiseen, herättää ja valpastuttaa. Se laittaa meidät punnitsemaan asioita. Se johtaa parhaimmillaan viisaaseen, tulevaisuutta palvelevaan toimintaan.

Ja mikä tärkeintä, ilman pelkoa ei olisi rohkeutta. Kaikki elämämme parhaat päätökset ja merkityksellisimmät hetket ovat vaatineet pelon kohtaamisen. Jokainen, aivan jokaikinen. Niissä hetkissä meidät todella punnitaan.

Amazon tulee, siitä voimme olla varmoja. Koko vähittäiskauppa panikoi. Mitä tuleminen tarkoittaa? Miten kuluttajat toimivat? Miten meille käy? Laitetaanko luukut kiinni tai pää pensaaseen? Tyhjennetään tili? Pitäisikö siirtyä Kiinan markkinoille? Kieltää koko tuleminen kuten digitalisaation kohdalla tehtiin? Siinähän kävi hyvin, vai mitä Anttila?

Amazon on parempi, tehokkaampi, monipuolisempi ja sen resurssit ovat loputtomat. Sen logistiikka ja tarjoama ovat täysin ylivoimaiset. Se on kiinnostava ja monille jo tuttu brändi. Suomalainen kuluttaja ei ole uskollinen suomalaisille merkityksettömille brändeille. Avainlippu ei pelasta mitään.

Jos ensimmäiseen Ikeaan, Burger Kingiin, Mujiin tai Starbuckisiin oli järjettömät jonot, nyt käy samoin, paitsi koko maan toimesta. Nämä ovat kaikki faktoja, niitä ei voi kieltää tai selitellä. Me emme selviä, minä en selviä, pelko huutaa. Ja totta, alku tulee olemaan teurastusta.

Ensimmäisen vastaiskun arvaan. Suomi-brändit julistavat olevansa suomalaisia yhdestä suusta. Vedotaan paikalliseen osaamiseen ja yrityshistoriaan. Tiputetaan hintoja, ryhdytään alekauppaan. Koitetaan impata asiakasrekistereistä kaikki irti, luvassa on tuhatmegaa suoramainontaa. Markkinointi ja mainonta tulee olemaan huutamista! Mitään uutta ei luoda eikä olla luotu vaikka maihinnousu on koko ajan ollut tiedossa. Meillä aletaan perinteisesti toimimaan vasta kun kakka on pöksyissä, vai mitä Nokia? Sorry, jos kerroin meidän kaikkien salaiset strategiat ääneen.

Hengitetään hetki vaikka pelottaa niin helvetisti. Mietitään järjellä. Mikä on tärkeää, siis ytimellisesti tärkeää? Ensinnäkin kannattaa tajuta se totuus, että kansainvälinen kilpailu on ollut täällä jo pari vuosikymmentä. Vaikka yritämme yhä olla sosialistinen duopoli, meidän markkinataloutemme perustuu tänä päivänä kilpailuun. Me emme vaan ole vielä siinä kovin hyvin, kuten suomalainen jääkiekko 30 vuotta sitten.

Kilpailu on hyvä asia. Se panee yrittämään, ideoimaan, nöyrtymään, taistelemaan, oppimaan. Mutta hemmetti sentään, se vaatii itsetuntemusta ja –tuntoa. Uskoa siihen, että voi kilpailla ketä vastaan tahansa vaikka on pienempi. Leikkaus tämän päivän nuoreen jääkiekkoilijaan ála Miro Heiskanen. Hän painii tasapäin maailman parhaita vastaan. Ehkä mekin voimme.

Toinen ydinasia. Miten ihmiset valitsevat? Mihin he sitoutuvat? Mille he ovat uskollisia? Vastaus: arvoille ja merkityksille, joihin he itse uskovat. Tunteille, jotka palkitsevat heitä. Tarinoille, jotka liikuttavat heitä. Ihmiset eivät ole uskollisia järjelle ja rationaalisuudelle. Ei, vaikka he niin väittävät.

Meidän ainoa keino voittaa on tuntea omamme paremmin kuin Amazon. Vahvistaa ja luoda brändejä, joiden tarkoitus on vahvempi kuin tulijan. Sellaisia jotka kestävät kansainvälisen kilpailun, eikä edes se riitä, vaan sellaisia jotka voivat mennä kilpailemaan kansainvälisille areenoille.

Suomalaisuus-sanana tai leimana ei ole yhdenkään syntyvän ihmisen perustarve, vietti tai motiivi. Se voi olla erilaistava tekijä, jos siihen luodaan merkitys, mutta meidän pitää uskaltaa olla enemmän, rohjeta luottaa itseemme. Se vaatii, että katsomme omaa sisäistä sairaan isoa mörköä silmiin ja vedämme sitä huolella pataan.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.