Äänekkäät signaalitSuomalaiset halusivat näissä vaaleissa lähettää viestin avoimesta ja kansainvälisestä Suomesta. Millainen viesti sitten on Pekka Haavisto tai Sauli Niinistö ? Molemmat ehdokkaat ovat viestinä osoitus suvaitsevaisesta ja moniarvoisesta Suomesta. Kumpikin on viesti keskustelutavasta, mikä on korrekti, rauhallinen ja sivistynyt. Värikkään jytkyn jälkeen halusimme taas jotain muuta.

Entäpä ne valtaoikeudet? Kukaan ei enää puhu presidentin valtaoikeuksista. Eikä niillä ole väliäkään. Presidentistä on tullut viesti. Kahdeksan ehdokkaan vaaleissa äänestäjä saattoi antaa viestin joko puolesta tai vastaan. Haaviston puolesta, Paavo Väyrystä vastaan. Niinistön puolesta, Paavo Lipposta vastaan. Jytkyn puolesta tai sitä vastaan. Näissä vaaleissa nähtiin taas uusi viestinnällinen käsite "antijytky". Antijytkyllä ratsasti niin Eva Biaudet kuin Lipponenkin. Äänestyspäätös on myös viesti Suomelle ja Suomesta. Millaisen Suomen me haluamme.

Ehdokkaat puhuvat myös arvojohtajuudesta. Loppujen lopuksi arvojohtajuus on sitä, että ihmisellä ei ole "oikeaa" valtaa vaan viestinnällistä valtaa. Sen vallan käyttäminen vaatii aktiivisuutta, halua ottaa kantaa ja uskallusta viestiä. Viestinnällinen valta ei voi olla käskevää, sen pitää olla houkuttelevaa. Viestinnällä taitava viestijä voi houkuttaa ihmiset ajattelemaan asioita monesta näkökulmasta. Presidentti on jo sinällään viesti. Sekin on viesti jos presidentti ei puhu.

Valittu presidentti on myös viesti ulospäin. Ei sellaisella perinteisellä tavalla, missä feministit kailottavat naispresidentin olevan viesti Suomen edelläkävijyydestä. Vaali-illan viestintä "naisten romahduksesta", kun kahden pienpuolueen naisehdokkaat eivät saa kannatusta, on osoitus siitä, ettei naisasialla kannattaisi ratsastaa ylä- eikä alamäkeen. Presidentti on viesti ihan arkisella tavalla. Presidentti on vähän kuin kirje, jonka me lähetämme maailmalle toivoen, että joku lähtisi kirjekaveriksi.