#Pientäprojektia-somehaastekampanjan idea on yksinkertainen: haastetaan niin rakennusalan ihmiset kuin kotien kädentaitajatkin jakamaan työn alla olevia projektejaan sosiaalisessa mediassa.

Lähtökohtana on ajatus, että jokainen suomalainen on rakentaja, ja jokainen rakentaja voi olla somettaja. Tarkoituksena on viestiä, ettei rakentamisen ilo riipu työn koosta. Kesämökillä linnunpöntön nikkaroiva harrastaja voi kokea samaa iloa kuin siltoja ja tornitaloja rakentava alan ammattilainen.

Kampanjan tavoitteena on innostaa kertomaan omista hankkeista ja nostaa esiin kadonneeksi väitetty ammattiylpeys.

Hankkeen takana ovat Rakennusteollisuus RT jäsenyrityksineen sekä rakennusalan henkilöjärjestöt Rakennusliitto, Pro ,RKL, RIA, RIL ja SAFA jäsenineen. Kampanjan suunnittelu- ja toteutuskumppanina on viestintätoimisto Drum.

”Kutsumalla kampanjaan mukaan myös tee se itse -rakentajat herättelemme suuren yleisön kiinnostusta ja korostamme ammattilaisilta vaadittua osaamista. Toisilla pienet projektit ovat vähän suurempia kuin toisilla”, sanoo Rakennusteollisuus RT:n viestintäjohtaja Merja Vuoripuro.

Vuoripuro kertoo, että rakennusalan huono maine on ikiaikainen ongelma. Näkemykset liittyen esimerkiksi alaan kytkeytyvään harmaaseen talouteen ja työturvallisuuteen nousevat säännönmukaisesti esille.

”Rakennusalan maine on varsin heikko. Se on sitä sekä historiallisesti että myös kansainvälisesti. Rakentamiseen liittyvät kielteiset mielikuvat istuvat todella syvässä”, Vuoripuro toteaa M&M:lle.

Samaan aikaan ala on viimeisen kymmenen vuoden aikana Vuoripuron mukaan muuttunut ja kehittynyt paljon.

Harmaata taloutta on pyritty torjumaan tehokkaammin, työturvallisuutta ja rakentamisen laatua on parannettu ja vastuullisuuskysymykset huomioidaan paremmin.

”Myös objektiivisilla tutkimuksilla mitattuna ala on ottanut viime vuosina selkeitä harppauksia eteenpäin.”

”Maine ei kuitenkaan ole muuttunut. Toisin sanoen kuilu ihmisten mielikuvien ja rakennusalan todellisen tilanteen välillä on kasvanut entistä isommaksi”, Vuoripuro sanoo.

Todellisuuden ja mielikuvien poikkeavuus selittyy Vuoripuron arvion mukaan osittain mediaympäristöllä, jossa ongelmalliset asiat, joista saadaan rakennettua draamaa, nousevat herkästi esille.

”Vastaavasti ne asiat, joka ovat hyvin, voivat jäädä monesti näkymättä. Haluamme monipuolistaa käsityksiä, joita ihmisillä on rakennusalasta sekä alalla työskentelevistä ja toimivista ihmisistä”, Vuoripuro sanoo.

Isoja teemoja keskusteluun

Tuore kampanja on osa Rakennusteollisuus RT:n ja sen jäsenyritysten pitkäaikaisempaa viestinnällistä ohjelmaa. Sisäisesti hanketta kutsutaan nimellä mainetalkoot.

Projektin aikana toimialan edustajat ovat lähteneet yksissä tuumin miettimään erilaisia viestintätapoja sekä uudenlaisia viestinnän aiheita. Tämän ajatustyön pohjalta alan toimijat ovat valinneet joukon isoja pääteemoja, jotka otetaan käsittelyyn puoleksi vuodeksi kerrallaan.

”Olemme järjestäneet Drumin kanssa yhteisiä työpajoja, joissa olemme suunnitelleet, millä tavoilla yksittäinen yritys voisi viestiä esimerkiksi vastuullisuuteen liittyvistä kysymyksistä, siten että viestintä tukee yrityksen omaa brändiä ja alaa yleisemmin”, Vuoripuro kertoo.

Esimerkkejä konkreettisista RT:n johdolla tehdyistä avauksista ovat muun muassa alaa käsittelevä podcast-sarja sekä yhdessä Rakennuslehden kanssa luotu natiiviliite, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Helsingin Sanomien välissä.

Liitteen artikkeleissa osallistuvat yritykset kertovat, kuinka valittu teema näkyy niiden omassa toiminnassa. Syksyllä ilmestyy teemaliite, jonka tunnuslauseena on ”hyvää arkea rakentamassa”.

”Siinä käsittelemme muun muassa, miten sujuva arki tarkoittaa suomalaisille tänä päivänä ja kuinka rakennusalan toimijat omilla ratkaisuillaan helpottaa ihmisten arkielämää”, Vuoripuro kertoo.

Ohjelman painopisteenä on kuitenkin ansaitun medianäkyvyyden hankkiminen esimerkiksi erilaisten artikkelinostojen ja sosiaalisen median jakojen muodossa. Sen vuoksi budjetti on varsin maltillinen.

”Kaikkinensa kustannukset ovat meille toimialaliittona vuositasolla vain kymmeniätuhansia euroja. Viime vuonna kokonaispanostus taisi olla alle 50 000 euroa.”

”Emme toki laske tähän mukaan yritysten omia panostuksia, mutta myös siellä päässä kyse on ollut enemmän ajan kuin mediaeurojen investoinneista”, Vuoripuro kommentoi.