Juttu on julkaistu alun perin Markkinointi & Mainonta -lehdessä 21/2018.

Riikka Kämppi on valinnut ylleen kirkkaanvärisen mekon ja katsonut valmiiksi värikkään taustan Unicef in toimistolla. Suomen Unicefin markkinointi- ja viestintäjohtajana lokakuussa aloittanut Kämppi tietää, että kuvalla on väliä. Hän on opiskellut taiteen tutkimusta, mutta viestintätehtävät alkoivat kiinnostaa jo opiskeluaikoina.

”Ehkä se on jonkinlainen kutsumus. Olen tarinankertoja, ja käytän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tarinankerronnan keinoja.”

Opintojensa aikana Kämppi totesi taidekriitikoita olevan niin vähän, että koulutusta vastaavia töitä tuskin olisi tarjolla. Yleissivistävät opinnot ja taiteen opiskelu kuitenkin kiinnostivat, ja niistä on myös ollut hyötyä.

”Viestin muotoileminen yleisöön uppoavaksi vaatii hyvät yleistiedot. Taide on lähellä viestintää, sillä sen kautta ilmaistaan suuria asioita. Myös hyvä viestintä on sitä, että pystyy kuvalla tai muutamilla lauseilla avaamaan ihmisille isompia maailmoja.”

Nenäpäivä-kampanjan äitinäkin tunnettu Kämppi työskenteli silloisen Ylen Hyvä Säätiö n toiminnanjohtajana vuosina 2002–2012.

”Koen, että Nenäpäivä on tietyllä tavalla minun lapseni. Vuodesta 2012 lähtien sitä ovat pyörittäneet muut, ja nyt katson ylpeän äidin tavoin, miten hienosti lapsi pärjää maailmalla.”

Nenäpäivään liittyi myös synnytystuskia. Vakavan asian, kehitysmaiden köyhimpien lasten auttamisen, yhdistäminen huumoriin brittiläisen Red Nose Dayn tapaan oli Suomessa uusi ajatus. Ei ollut itsestään selvää, että se hyväksyttäisiin. Ensimmäisen Nenäpäivän onnistuttua ei enää tarvinnut miettiä, voiko näin tehdä.

”Kukaan ei pysty vastaanottamaan määräänsä enempää kurjuutta. Myöhemmin moni muukin järjestö on oivaltanut, että ihmisiä voi myös viihdyttää samalla, kun kertoo heille todella traagisista asioista.”

Nenäpäivää järjestäessään Kämppi perehtyi maailman lasten tilanteeseen joka vuosi uudesta näkökulmasta. Perehtymiseen oli aina monta kuukautta aikaa, ja tietoa kertyi paljon.

”Samaan aikaan oma lapseni kasvoi siinä rinnalla. Vertailukohta kotona toi työhön oman sävynsä.”

Vuonna 2012 Kämppi jätti Nenäpäivän. Hän oli ensin ottanut virkavapaata Pekka Haavisto n presidentinvaalikampanjan vetämistä varten ja aikonut palata sen jälkeen takaisin.

”Ei Suomessa ollut sellaista kulttuuria, että ihmiset olisivat tienneet, kuka oli esimerkiksi Tarja Halosen vaalipäällikkö. Haaviston kampanja oli poikkeuksellinen, ja naamani oli paljon enemmän esillä kuin olin osannut ajatella. Leimauduin henkilönä, enkä halunnut leimata Nenäpäivää vihreiden jutuksi. Toisaalta kampanja avasi uusia mahdollisuuksia.”

Irtisanoutuminen tuntui luontevalta, vaikka ensimmäisestä vakituisesta työpaikasta lähteminen myös pelotti. Pian Kämppi perusti oman viestintäkonsultointiyrityksensä Rautarouva Ironlady Oy :n. Erilaisten asiakkaiden kautta hän on päässyt tutustumaan moneen alaan.

”Viestintä on siitä poikkeuksellisen kiva ala, että voidakseen viestiä pitää perehtyä asiaan, ja eri aiheisiin perehtyminen rikastuttaa omaa elämää.”

Haaviston kampanjan yhteydessä Kämppi pääsi myös tutustumaan ihmisiin eri puolilla Suomea. Nykyisessäkin työssä ovat jatkuvasti läsnä sekä kotimaa että kansainvälisyys.

”Minulle on tärkeää pysyä kärryillä eri puolilla Suomea asuvien ihmisten ajatuksista. Emme voi välittää voimakkaasti viestiä maailman lasten tilanteesta, ellemme ymmärrä, millainen suomalaisten todellisuus on eri puolilla maata. En halua olla vain Kallion punavihreässä kuplassa pysyvä tyyppi.”

Kämpin tehtävä Unicefilla kestää ainakin aluksi puoli vuotta. Yrittäjänä Kämppi oli jo ehtinyt tehdä myöhemmälle tulevaisuudelle suunnitelmia, kun häntä pyydettiin Unicefille.

”Se tapahtui aika nopeasti, ja tulin puoleksi vuodeksi vastaamaan tämänhetkiseen tarpeeseen. Sen aikana katsotaan tulevaisuutta puolin ja toisin.”

Aiempi 15 vuoden kokemus kehitysaputyöstä teki Unicefille solahtamisesta helppoa. Nimityksensä yhteydessä Kämppi sanoi, että Unicefilla aloittaminen tuntui kotiinpaluulta.

”On motivoivaa nähdä, miten paljon asiat ovat edenneet vuosien aikana, myös sillä välin, kun olen tehnyt muita töitä. Se, että maailman lapset voivat nyt paremmin, osoittaa kouriintuntuvasti, että tällä työllä on merkitystä.”

Kampanjat tuovat huippuhetkiä

Olet ollut läheisesti tekemisissä puoluepolitiikan kanssa. Miksi et ole itse ryhtynyt poliitikoksi?

”Minusta se on työnjakokysymys. On ihmisiä, jotka haluavat olla esillä itse, ja toiset, kuten minä, työskentelevät mieluummin taka-alalla. Haluan vaikuttaa yhteiskuntaan sieltä käsin, niin nyt Unicefilla kuin aiemmissakin töissäni.”

Yrittäjyys ja järjestötyö ovat vuorotelleet urallasi. Mitä vuorottelu antaa?

”Yrittäjyyskokemuksesta on ollut hyötyä. Se tuo järjestötyöhön vauhtia ja tuloshakuisuutta, jota järjestöt arvostavat mutta jota niillä ei välttämättä valmiiksi ole. Voin tuoda järjestötyöhön tarkkaa tulosten seuraamista, asioiden mittaamista ja mittaamisesta oppimista. Ehkä kyse on myös nykyään niin muodikkaasta asiakaslähtöisyydestä, siitä, ettei tehdä työtä itseä vaan asiakkaita varten. Yrittäjänä se on kouriintuntuvaa, koska jos ei saa palvelua tai tuotetta myydyksi, siitä kärsii nopeasti itse.”

Olet tehnyt paljon kampanjatyötä. Koetko olevasi kampanjaihminen?

”Kyllä. Kampanjaa valmistellaan monta kuukautta ja sillä on rajattu kesto, jonka lopuksi nähdään tulokset. Työ vaatii tietynlaista kanttia ja uskoa, mutta on myös erityisen hauskaa. Varsinkin hyvin menneen kampanjan jälkeen voi tuntea suurta tyydytystä omasta työstään eikä tunnu siltä, että tässä vain painetaan päivästä ja viikosta toiseen eikä mitään tapahdu. Kampanjatyössä on enemmän huippuja. Unicefillakin yritän osaltani vaikuttaa siihen, että järjestöllä olisi pitkin vuotta joitakin näkyvyyshuippuja julkisuudessa ja ihmisten ulottuvilla.”