Suomalaisen televisiohistorian suuria instant-klassikoita nähtiin vuonna 1997, kun nykyinen liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka pyysi Mustan Laatikko -ohjelmansa vieraita yritysvalmentaja Jari Sarasvuota ja historioitsija Juha Siltalaa kirjaamaan liitutaululle arvonsa. Sarasvuo kirjasi tauluunsa terveyden, ihmissuhteet sekä työn, ja Siltala vastasi omalla kolmikollaan vapaudesta, oikeudesta sekä armosta.

Näitä molempia vastauksia ja niiden tausta-ajatuksia ovat miltei kaikki meistä joutuneet korostetusti punnitsemaan koronakeväänä 2020, ja päätellen viime päivien uutisoinnista, alkava syksy ei ainakaan vähennä näiden kysymysten merkitystä.

Kun uutiset alkuvuodesta alkoivat kertoa Kiinasta leviävästä viruksesta, olin itsekin varsin nopea tuomitsemaan Wuhanin eristämisen taas yhtenä esimerkkinä totalitaristisen valtion toimintatavoista. Historiasta kun tiedämme, että poikkeusoloissa säädetyt asiat tuppaavat säilymään myös uudessa normaalissa. Nyt elokuussa useimmat meistä suomalaisista ovat valmiita vähintään sosiaaliseen maskipakkoon ja todennäköisesti muihinkin uusiin kiristyksiin turvavälittömän kesän jälkeen.

Suomessa tuskin edes hardcore-yksilönvapauden kannattajat nousevat barrikadeille eivätkä salaliittoteoriat oikein näytä kantavan jo valmiiksi marginalisoituneita ryhmiä pidemmälle. Tämä ei tarkoita, ettei arvokeskustelulle olisi paikkaansa. Ihan jo siitä syystä, että tutkimusten mukaan arvomme ohjaavat niin yleistä toimintaamme kuin sellaisiakin pikkujuttuja kuten äänestäminen, kuluttaminen tai vaikka työpaikan valitseminen ja erityisesti siellä viihtyminen ja pysyminen.

Vastuunotto itsestä sekä muista, ahkeruus ja halu antaa yhteiskunnalle takaisin, kun siltä on kerran niin paljon saanut, ovat kansalaisyhteiskunnassa kaikki hyviä sivistyneen yksilön ja miksei yrityksenkin merkkejä, myös epätäydellisinä versioina. Ja istuvat korona-aikaan kuin nenä päähän.

Itse olen kuitenkin eniten pohtinut tuosta ensimmäisen kappaleen arvokuusikosta termiä nimeltä armo. Mitä se oikein tarkoittaa? Oliko se arjen armollisuutta kaikille, joiden työ-, koti-, päiväkoti-, koulu- ja harrastuselämä menivät sekaisin keväällä? Olivatko pankit lyhennysvapaiden tarjoamisineen armollisia asuntovelallisia kohtaan? Mitä arvoja toteuttaa työnantaja, joka jatkaa lomautuksia tai mustavalkoisesti vaatii lähityötä takaisin? Tuleeko meidän olla armottomia niitä kohtaan, jotka kulkevat maskitta joukkoliikennevälineissä?

Itselläni vastauksia ei ole. Mutta näin kiertotalouden aikana pyytäisinkin Mustaa laatikkoa palaamaan yhden jakson ajaksi, ja raapustamaan ajankohtaiset vastaukset. Joko alkuperäisten tyyppien kera tai mieluummin jopa uuden ajan sankareiden voimalla.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.