Parinkymmenen vuoden takaisessa Nokia-Suomessa lenneltiin sujuvasti toiselle mantereelle muutaman tunnin palaverin tähden. Veteraanit muistelevat vaikkapa Dallasin lentokentälle varta vasten tehtyä kokousmatkaa, se kun sattui juuri sillä hetkellä olemaan ainoa paikka saada ympäri maailmaa suhanneet päättäjät tunniksi yhteisen asian äärelle.

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut eivät vähentäneet lentämisen määrää kuin hetkeksi. Sen jälkeen vuotuisten matkustajien määrä on kasvanut maailmassa yli 2,5 kertaiseksi. Mutta itse matkustaminen muuttui pysyväksi jääneine uusine turvatoimineen.

Kriisit muuttavat sitä, miten yhteiskunnat ja ihmiset toimivat. Toinen maailmansota toi naiset pysyvämmin kodin ulkopuoliseen työelämään, ja SARS-epidemia kasvatti verkkokauppaa useissa Aasian kansantalouksissa.

Työperäinen lentäminen lienee tämän koronakriisin jälkeen katoavaa kansanperinnettä. Suursijoittaja Warren Buffetkin tyhjensi juuri salkustaan kaikki neljän suurimman yhdysvaltaisen lentoyhtiön osakkeensa. Buffetin mukaan toimiala on pysyvän muutoksen edessä.

Koronaa edeltävässä maailmassa olisin tänä keväänä lennellyt tiiviisti Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Nyt kaikki palaverit, workshopit ja presentaatiot ovat sujuneet enemmän tai vähemmän jouhevasti Zoomissa, Skypessä, Teamsissä ja FaceTimessa.

Etätyö ja videopalaverit ovat loistoratkaisu tiedon vaihtamiseen, organisoitumiseen ja rutiinien hoitamiseen. Mutta yhdessä asiassa ne häviävät selvästi sille, että osallistujat ovat yhdessä ja hengittävät samaa ilmaa.

Tuo asia on luova ongelmanratkaisu.

Luovassa suunnittelussa pelataan kollegoiden kanssa tempoltaan vaihtelevaa pöytätennistä, jossa palloina toimivat ideat. Niiden on annettava sinkoilla vapaasti ja nopeasti, ilman teknisiä rajoitteita tai viiveitä.

Niihin on voitava tarttua heti, palauttaa ne lähettäjälleen vähän erilaisessa muodossa, katsoa yhdessä miten alkuperäinen koepallo kasvaa tai kuihtuu, jalostuu tai muuttaa muotoaan. Ja tämä uudelleen ja uudelleen, turvallisessa ja ideointia rakastavassa ympäristössä.

Tuolle ympäristölle on eduksi, että kollegoitaan voi lukea kaikilla tasoilla. Nähdä elekielen, kuulla muutokset äänensävyssä, tuntea hienojen ideoiden huoneeseen synnyttämän energian.

Samoin luova ajattelu tulee harvemmin kello kaulassa. Suuret ideat syntyvät usein spontaaneissa kohtaamisissa: kahviautomaatilla, lounaspöydässä, näennäisen tuottamattoman vitsailun äärellä, töiden jälkeen sellerimehua ryypiskeltäessä, kaikkialla siellä, missä ihmiset kohtaavat toisensa.

Nokia-Suomessa lentelin muutaman vuoden itsekin säännöllisesti päiväksi Lontooseen, suunnittelusessioihin paikallisen AD:n kanssa. Peliaikaa toimistolla ei jäänyt montaakaan tuntia, mutta noina hetkinä saimme aikaan huomattavasti enemmän kuin sähköposteja vaihtamalla. Muutama hetki kasvokkain ihmisen kanssa oli – ja on yhä – myös matkanteon arvoista.

Kirjoittaja Jukka Hakala on Konsulttitoimisto Kotoban toimitusjohtaja.