Tämänkertainen kolumni ei ole tarkoitettu sinulle, johtoryhmille eikä yrityksien hallituksille. Edelliset tahot kyllä tietävät mitä tekevät. Tämä teksti on tarkoitettu sille yhdelle tyypille, jonka me kaikki kyllä tunnemme. Lukijakohderyhmän n-luku on siis yksi.

Kuules nyt jolppi. Olet ehtinyt jo miehen ikään. Taskussasi on tuoreet paperit, ikää sinulla on 25 vuotta, eli neljännesvuosisataa elettyä elämää. Isä käski sinut kauppakorkeaan ja sinä pänttäsit sisäänpääsyihin, koska käskettiin. Koulussa oli ihan kivaa, koska siellä oli tyttöjä ja bileitä ja pilveä. Lukeminen sattui kyllä vähän päähän, kun et ymmärtänyt sen tarkoitusta. Julkisen häpeän pelosta sait kuin saitkin paperit. Isä oli tyytyväinen, vaikka äiti pojasta pappia toivoi.

Nyt pitäisi sitten päättää mihin hakea töihin. Se on kova paikka, kun et ole koskaan oikein miettinyt mitä haluat ja miksi. Lähinnä olet tehnyt kuten muutkin. Ne ajatukset, jotka ovat päässäsi liikkuneet ovat tuntuneet omilta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ne taisivat olla jonkun toisen. Kaiken olet tehnyt, koska sitä sinulta on odotettu. Toisinaan eli usein olet pelännyt mitä muut sinusta ajattelevat. Sen tajusivat vasta. Pysähdy tähän. Hengitä hetki. Älä huoli, olet ihan samanlainen kuin suurin osa nuorista ja varttuneista. Ei heilläkään ole ollut mitään strategiaa.

Olet päättänyt olla poikkeus. Hyvä. Se oli ensimmäinen oma päätös. Päätöksien tekeminen on yllättävän hankalaa, mutta sitä strategia yksinkertaisuudessaan on: eri vaihtoehdoista tehtyjen valintojen ja toimintojen sarja, joka johtaa haluttuun suuntaan. Jokaisen valinnan tulee poissulkea muita, ja se on tosi kimuranttia, kun kaikkea ei voi saada. Eli sinun pitää hyväksyä se, että uhraat jotain saadaksesi jotain haluamaasi. Et voi tehdä esimerkiksi kahta työtä yhtä aikaa menestyäksesi yhdessä. Et voi myöskään riiata kolmea naista yhtä aikaa, jos rakastat yhtä. Sellaista se on, strateginen valitseminen.

Jotta homma ei menisi liian helpoksi, pari lisähaastetta. Strategiaan kuuluu, että sinulla on päämäärä, tavoite, ilmansuunta tai visio. Sitä kutsutaan monella nimellä, mutta ymmärrät pointin. Eli pyrit kohti jotain sinnikkäästi, määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti. Se syö aikaa, energiaa ja sydäntä. Tuli hiki jo lukiessa? Näin se on, sinulla pitää olla maali mielessä.

Asiaa helpottaa huomattavasti, joku väittää, että se on jopa elinehto, jos koet kutsumusta, tarkoitusta tai rakkautta siihen mitä teet. Vaatii kovaa itsekuria ja yhtä aikaa intohimoa päästä kohti sitä mitä haluaa. Jos se olisi helppoa, kaikki sitä tekisivät. Nyt sitä ei tee moni, koska somessa on just tosi siisti meemi, Netflixiin ilmestyi uusi sarja ja muutenkin on nää ruuhkavuodet, asuntolainat ja tosi kiire koko ajan johonkin. Onneksi on katottuna elävien hautapaikka asumalähiöön. Siellä kelpaa vanheta ja odottaa noutajaa, joka ei ole kultainen. Lapset tulee katsomaan joskus huonosta omastatunnosta, siinä sitten keitellään kahveet ja muistellaan menneitä kesälomia. Sekin on ihan ok, jos sen tietoisesti tekee. Sorppa, kuvailu karkasikin siihen todennäköisempään polkuun, palataan tähän harvinaisempaan valintaasi.

Jolppi, elämä on siitä hassu juttu, että se on täynnä valintoja joka ikinen päivä. Jos et tee niitä itse, joku muu saattaa tehdä ne puolestasi. Voit olla valitsematta myös ei-mitään. Se on suosittua. Vedät vaan viikot samalla rutiinilla päivästä ja kuukaudesta toiseen odottaen eri lopputulosta. Niin käy hyvin helposti. Et välttämättä edes ymmärrä uhriutuneesi.

Mieti siis mitä haluat elämältäsi. Priorisoi kuten konsultit sanoo. Tavoittele sitä oli se sitten kutsumus, ihmissuhde, yrittäminen tai itsesi ilmaisu, tai jokin näiden yhdistelmä. Moni kokee lapsen tarkoituksekseen, mutta mieti sitä tovi, sinä saatat olla vanhempana hidaste kuten isäsi oli eikä kutsumuksesi palvele sitä vekaraa, jolla pitäisi olla ihan oma tahto.

Ai niin, jos päädyt yrityksen johtoon, siellä strategiassa on samat lainalaisuudet. Ne vaan unohtuvat yhtä helposti. Yritykset eivät oikein tiedä mitä ne tavoittelevat, keitä ne palvelevat ja miksi ne ovat olemassa. Aika helposti ne alkavat vaan peesailemaan muita ja vetävät samalla rutiinilla päivästä ja kuukaudesta toiseen odottaen eri lopputulosta. Koko ajan on kiire jonnekin, mutta ilman mitään ideaa mistään. Sitä kutsutaan tyhmyrin strategiaksi.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Lue lisää: Järki ja ihminen eivät kohtaa kuin teoriassa