Suomi ei muutaman vuoden kuluttua ole enää entisensä, jos suunnitelmat kuntien yhdistämisestä toteutuvat. Yli 400 kunnan tilkkutäkistä harsitaan kokoon 20-25 aluekuntaa, joiden sisällä nykyiset kunnat jatkavat lähikuntina.

Helsingin Sanomat hahmotteli lokakuun alussa oman mallinsa, jossa tulevaisuuden Suomessa olisi 45 suurkuntaa. Niiden keskuksina toimisivat suurimmat kaupungit. Tulevaan Helsinkiin kuuluisivat Espoon ja Vantaan lisäksi Kauniainen, Kirkkonummi ja Sipoo. Helsinki onkin selvästi alueensa keskus, mutta muualla keskuksen asemasta voi kilpailla useampikin kaupunki. Idässä Lappeenrannan ja Imatran kilpailu on ratkaistu antamalla tulevalle kunnalle kokonaan uusi nimi: Saimaankaupunki.

|

Ongelmia on myös silloin, kun uuden aluekunnan keskukset ovat hädin tuskin kaupungeiksi käsitettäviä. Lohjan ja Karkkilan akselille jännittyy tuleva Hiidenkaupunki. Keravan ja Järvenpään ympärillä levittäytyy Kuuma. Siihen kuuluvat myös Tuusula ja Mäntsälä.

Mikä ihmeen Kuuma? Helsingin Sanomat ei anna mitään selitystä nimelle, jonka tulevaisuudessa joutuisivat opettelemaan ainakin uuden suurkunnan 162 238 asukasta.

Koillinen Uusimaa tuskin on ilmastoltaan muuta Suomea kuumempi, joten säätieteellistä perustaa nimellä ei voi olla. Mutta se avaa kiehtovan ajatusleikin siitä, pitäisikö Suomea ja sen tulevia suur- tai aluekuntia nimetä tulevaisuutta varten yleisemminkin uudelleen.

Saimaankaupunki ja Hiidenkaupunki osoittavat journalistisen mielikuvituksen sitoutuvan historiaan ja maantieteeseen, ja Kuuma näyttää kaikessa käsittämättömyydessään mielikuvituksen rajat. Kuntaministeri Hannes Mannisen ja Kuntaliiton pitäisikin antaa tulevien suurkuntien nimeämisprojekti mainostoimistoille, jotta saataisiin paremmin tulevaisuuteen suuntautuvia paikannimiä.

Uudet nimet voisi saman tien viilata sellaisiksi, että ne sopivat globaalissa taloudessa elävän tulevan Suomi-brändin mielikuvaan. Pitäisikö esimerkiksi Tampereen väistyä ja uuden hämäläisen suurkunnan nimeksi antaa kansainvälisesti paremmin tunnettu Nokia?

Yritysmaailmassa testatun strategia- ja brändiajattelun mukaisesti aloitetaan visiosta: millainen brändi Suomen halutaan olevan vuonna 2010? Silloin on toteutunut se uusi kuntajako, joka eduskunnan on määrä hyväksyä syksyllä 2006.

Suomi-brändillä on sisäiset asiakkaansa eli kuntalaiset, mutta myös ulkoiset asiakkaat eli laajasti ottaen koko muu maailma. Tulevan Suomen kuntajako ei ole vain hallintoa ja palveluita, vaan myös koko Suomi-kuvaa koskeva asia.

Mielikuvat tulevaisuuden kunnista avaavat parhaimmillaan keskustelun tulevaisuuden Suomesta ja siitä, millainen sen halutaan olevan. Tulevaisuutta voidaan hahmottaa vain mielikuvina ja ennusteina. Todellisuus rämpii perässä, jos rämpii.

Helsingin Sanomien kuntakartta toi mieleen piirroksen, jonka kerran laadimme hilpeässä seurueessa pienessä tuiskeessa jonkun pitkän palaverin päätteeksi. Se esitti Suomea vuonna 2500 ja perustui selkeään visioon: Mantereiden pohjoisosat on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi, ja maailman väestön valtaosa asuu kehitysmaiden suurkaupungeissa. Suomen kohdalla on viisi rauhoitettua aluetta: itäiset Norppala ja Sutela, keskellä Ilvekselä ja koko länsirannikon kattava Hirvelä. Pohjoisessa on Porola ja sen takana Saami eli saamelaispaimentolaisten itsehallintoalue. Ahvenanmaa on itsenäinen valtio ja maailman verovapaan omenakaupan keskus. Suomen keskus on Stadi, entinen Helsinki. Sen kautta kulkee tarkoin säännelty virkistysmatkailu viidelle suojelualueelle.

Retkiopasta odotellessa voi Stadin lentoasemalla ehkä piipahtaa holokannella ja tehdä aikamatkan vuoden 2005 Helsinkiin, jossa asui puolisen miljoonaa ihmistä ja ympärillä levittäytyi alue, jolla oli kömpelöin mahdollinen millekään paikkakunnalle koskaan annettu nimi: PÄÄKAUPUNKISEUTU. Tavatkaa sitä!