Kuuluisassa Paha maa -elokuvan editointikonfliktissa on yksi taho jäänyt kiittämättä: parketin tekijät. Leikkausstudion lattia on ammattimiesten työtä, sillä jos parketti kesti tuottaja Markus Selinin ja ohjaaja Aku Louhimiehen jalkojen poljennan, se kestää mitä tahansa.

Suomalaiset elokuvakriitikot valitsivat vuosia sitten kaikkien aikojen parasta kotimaista elokuvaa. Kärkeen valikoituivat Kahdeksan surmanluotia ja Tulitikkutehtaan tyttö. Nämä vaikuttavat elokuvat voisivat olla myös synonyymeja adjektiiveille synkkä ja ahdistava.

Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvassa Pasia korpeaa niin syvästi, että pitkissä kalsareissaan pirttiinsä kilahtava päähenkilö kertoo tekevänsä lopun tästä kaikesta. Perhe käy lumihankeen, ja taloon matkanneet poliisimiehet taivaaseen. Kaurismäen Tulitikkutehtaan tytössä ensimmäiset vuorosanat sanotaan elokuvan jälkipuoliskolla.

Saamani Paha maa -episodin taustoitus tiesi ohjaajan leikkaaman elokuvan menneen niin pitkäksi, että se olisi tarkoittanut tuottopotentiaalin puolittavaa yhtä elokuvateatterinäytöstä illassa. Ohjaajan leikkauksesta tuli tiettävästi synkkä kuin saatana. Sellaisia leffoja on Suomessa omiksi tarpeiksi.

Mistä synkkyys kumpuaa? Se tulee läpi kuin voikukka pyörätiestä. Talven sumuisten hanurihämärien ja synkkien väkivaltatilastojemme keskellä voisi välähtää lohdullisiakin sävyjä.

Siis tuote vai teos? Otetaan se helpoin tapaus: mainoselokuvat. Ne jos mitkä ovat luonteeltaan tuotteita, joilla on selvä kaupallinen tavoite. Sattuipa minullekin kerran niin, että lämminhenkiseksi tarkoitetusta (McDonald's)mainosfilmistä tuli englantilaisohjaajan käsissä kafkamainen slapstick-pommi. Kun elokuvan leikkauksesta neuvoteltiin lontoolaisessa studiossa, ohjaaja pomppi tasajalkaa huutaen "You're destroying my film!". Miten niin my film?

Entä pitkät elokuvat? Mikseivät ne voisi ollakin teoksia, mutta ne syntyvät vain, jos joku ottaa vastuulleen rahoituksen. Sitä kutsutaan yrittäjän riskiksi. Juuri siksi saattaa olla hedelmätöntä tehdä koko kysymystä. Kyse on loppujen lopuksi hienosta lajityypistä nimeltä elokuvaviihde.

Sympatiapisteeni menevät 3¿2 tuottajan hyväksi.