Näitä vaaleja ei kukaan voita ainakaan mainontansa ansiosta. Eikä häviä. Sen verran mitäänsanomatonta kampanjointi on ollut.

Vaalimainonta näyttää muuttuneen taktiseksi. Esillä on tuote ja hinta, tai siis numero. Osta minut, olen halvin. Tuoteselostetta ei nyt tarvita.

Rahatko loppuivat vai ideat? Vai sekä että? Ehkä kukaan ei vain halua joutua silmätikuksi, jotta välttyisi jälkipuheilta ja -tutkimuksilta, mikäli sattuisi pärjäämään.

Pienen poikkeuksen muodostivat tosin vihreät, joiden kampanja taisi tosin järkyttää eniten puolueen omia kannattajia - ja toki Niklas Herliniä , joka hoiteli vihreille ihan kelpo annoksen ilmaista julkisuutta.

Näiden vaalien piti myös olla Suomen ensimmäiset vaalit, jotka ratkaistaan sosiaalisessa mediassa. Ja näin näyttää gallupien perusteella myös käyvän, tosin hieman toisella tavalla kuin moni taisi odottaa.

Portinvartijoista vapaa tiedonvälitys ja sensuroimaton keskustelujen virta ei antanutkaan meille emansipoituneita ja ennakkoluulottomia yhteiskunnan uudistajia vaan perussuomalaiset. Ristiriidan kruunaa se, että tämä omaa sananvapauttaan verisesti puolustava poliittinen ryhmittymä näyttää myös olevan innokkain kaventamaan muiden sananvapautta.

Demokratiaa parhaimmillaan, sanoisin. Ja kelpo muistutus siitä, ettei teknologia sinänsä muuta mitään paremmaksi - tai sen puoleen huonommaksi. Muutoksen suunta riippuu siitä, mihin sitä käytetään ja kuka käyttää.