Elokuvan alussa Clive Owen heittää Madonnan juhlapaikalle valkoisella BMW:llä. Vauhdikkaan matkan päätteeksi tähti putoaa autosta sananmukaisesti maan pinnalle. Popikonin myytin rikkoo kukapa muu kuin aviomies, ohjaaja Guy Richie.

Kyseessä on lyhytelokuvallinen mainos, jonka voi halutessaan katsoa BMW:n sivuilta www.bmwfilms.com.

En ole innokas autoilija, en edes erota merkkejä toisistaan. Mutta Guy sai minut vakuuttuneeksi, että juuri Bemarin ratissa minussa on yhtä paljon munaa kuin Clivessä. Elokuvan kiinnostavin akti tapahtuu auton ja kuljettajan välillä. Madonna jää taakse viidenneksi pyöräksi. Clive härnää vaihdekeppiä hellästi ennen rajua kaasutusta. Asfaltti imee autoa jättäen tiehen kunnon fritsut. Vauhdin hurma on hauskaa ja poikamaisen tarttuvaa.

BMW:n sivuilla esitellään auton tarpeellisuutta muidenkin huippuohjaajien, kuten Ang Leen, lyhytelokuvien avulla. Huhujen mukaan rahaa on käytetty 60 miljoonaa, jonkin maan valuuttaa. Halu tehdä tämä mainos kasvaa yhdessä Bemarin omistamishimon kanssa.

Tämän mainoksen parhaita puolia on se, että sen katselu on vapaaehtoista. Sen näkemiseen on nähtävä jopa vaivaa: ennen elokuvan imuroimista on rekisteröidyttävä. Annan mielelläni nimeni ja paikkakuntani markkinatutkimusten käyttöön, jos sillä vältyn katsomasta yhä uudestaan ja uudestaan samoja mainoksia.

Diginen tulevaisuus voisi mielestäni mahdollistaa mainosten vapaan valikoinnin. Ohjelmaoppaisiinkin saataisiin lisää täytettä mainoslistauksista, joissa olisi tiedot ohjaajista ja näyttelijöistä. Tuotteilla ei olisi niin väliä. Niitä saisi sitten arvailla. Joskus hyvin tehdyt mainokset ilahduttavat enemmän kuin itse ohjelmat. Mainoskatko työpäivän päätteeksi nollaisi pään nopeasti.

Pelkkänä lyhytelokuvana Star-pätkän siivet eivät pitkälle kantaisi, vaikka Bemari siinä ilmalentoja tekeekin. Mainoksenakaan sitä ei kriittisin silmin tarvitse punnita. Se on vain viihdyttävä ja hauska.

Mainonta on vallannut kaiken katseelta vapaan tilan. Taidettakin sponsoroidaan kivuttomasti. Voisiko mainoksia tehdä taiteen arvoilla? Olisiko kiinnostavaa nähdä, mitä Anish Kapoor saisi aikaan aiheesta pesujauhe?

Onko mainoksia, joita haluaisi ripustaa seinälleen? Tiedän ainakin yhden sellaisen. Erik Bruunin Jaffa-juliste. Voiko sellaisia mainoksia enää tehdä, vaikka kuinka haluaisi?