Pysähdy. Kuuntele, kerrankin. Päässäsi kuuluu kertojaääni. Kuvittelet sitä totuudeksi ja käyttäytymissäännöiksi. Se ei ole. Se on tarinaa.

Opettaja piti poikaa vähän tyhmänä. Kaverit kutsuivat häntä tyhmäksi. Vanhemmat olivat samassa luulossa. Myöhemmin selvisi oppimishäiriö. Poika uskoi silti olevansa tyhmä, koska niin hänelle oli kerrottu ja sen hän uskoi. Poika kasvoi tyhmäksi aikuiseksi ja käyttäytyi kuten kuvitteli tyhmien käyttäytyvän. Kunnes kerran, vähän sattumalta, hän löysi jotain, mitä osasi. Sitä kautta hän tapasi ihmisen, joka ei tiennyt hänen olevan leimattu tyhmäksi. Uusi ihminen kuvitteli hänen olevan harvinaisen fiksu ja osaava. Ihminen kehui aikuista poikaa, ja kehui, ja ihaili, ja kehui, ja ihaili, ja kehui. Ihminen tykkäsi ihmisestä. Poika, joka oli nyt aikuinen, alkoi uskomaan, ettei olekaan tyhmä vaan ihan fiksu. Elämä muuttui, se alkoi.

Sinusta on samanlainen ja erilainen tarina. Kerrot sitä itsellesi joka päivä. Se voi olla moniulotteinen, polveileva, ristiriitainen, surullinen tai iloinen, mutta tarina se on. Olet saattanut uskoa olevasi ruma, kaunis, ilkeä, kiltti, itsekäs, avulias, tunteeton, hölmö, dramaattinen, ujo, tylsä tai jotain ihan muuta tai kaikkea tätä. Kerrot sitä tarinaa itsellesi. Elät sen mukaan, sen luomien rajoitteiden tai mahdollisuuksien puitteissa. Olet tarinasi vanki.

Minä sydämestäni toivon, että tarinasi palvelee sitä, mitä voisit kauneimmillasi ja puhtaimmillasi olla. Mutta jos se ei tee sitä, vaan rajoittaa sinua, mitätöi sinut, tekee sinut pelokkaaksi ja pieneksi, pyydän, että menet nyt peilin eteen ja lyöt itseäsi avokämmenellä reippaasti poskeen. Hyvä. Toisen kerran. Surullisinta, mitä voit itsellesi tehdä, on uskoa itse itsellesi kertomaasi tarinaa, joka tekee sinusta mitättömän, haamun.

Vaihda pääsi tarinankertojaa. Et usko, että se on mahdollista? On tietysti, kun annat lopputilin sille kyyniselle satusedälle tai -tädille päässäsi, johon olet tähän mennessä uskonut. Listi se sairas nillittäjä, joka väittää, että et ole mitään eikä sinusta tule mitään. Luo parempi tarina, sellainen, jossa olet tarinan sankari etkä pahis. Tarina, joka on sydämesi kertoma eikä ulkoa saneltu. Etsi lähellesi ihmisiä, jotka näkevät sinut ja sinut siinä tarinassa. Tarvitset heitä, sinä todella tarvitset heitä. Ja he sinua. Et tarvitse ketään, jonka mielestä olet se jonka syytä kaikki on. Luovu heistä, et ole heille velkaa mitään.

Todellisuutemme on tarinaa ja tarinoita. Siksi tuntuu mielenvikaiselta perustella kellekään, miksi tarinoissa on niin suuri voima ja miksi ne ovat niin oleellinen osa kaikkea.

Elämme tarinoiden mukaan, uskomuksien varassa. Aika, paikka, kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat syntyviin tarinoihin. Altistumme viiteryhmiemme tarinoille, sankareiden väitteille, mielipidevaikuttajien teesille, ideologioiden lupauksille. Kukaan ei ole itsenäinen vapaa-ajattelija, ei kukaan.

Kollektiiviset tarinat sekoittavat päätämme omien sepitelmiemme lisäksi. Aina on vallalla joukko tarinoita, joista valita. Osa tarinoista vie maailmaa ja ihmistä eteenpäin, osa pitää paikallaan ja osa tuhoaa. On vaikeaa jollei mahdotonta tunnistaa, miten mikin tarina päättyy. Kussakin tarinassa voi olla jotain hyvää ja jotain pahaa. Tämän ajan tarinaan kuuluu kuvitella, että oma kollektiivinen tarina on ehdottomuudessaan oikeampi kuin toinen. Tarinoiden välillä käydään väittelyä, usein sanallista sotaa. Tarinan seuraajia vaaditaan valitsemaan puolensa. Kaikkien tarinoiden keskellä harhaannumme kuvittelemaan, että tarina on yhtä kuin totuus. Ei ole. Se on tarinaa. Minä sydämestäni toivon, että kerromme tarinoita, joissa kohtelemme toisiamme välittäen, sillä eniten pidän rakkaustarinoista.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.