Jokaisella on matkapuhelin, raitiovaunulippuja ostetaan tekstiviesteillä, televisiokuvaa lähetetään kännyköihin: Suomi on mobiiliviestinnän edelläkävijämaa? Väärin, väärin.

- Mitä tulee mobiili-internetiin, Suomi on täysi kehitysmaa, tutkija Ville Saarikoski sanoo.

Hän ei heitä väitettään ihan tyhjän päälle. Saarikoski, 45, on tehnyt aiheesta väitöskirjaa parin vuoden ajan Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolle.

Soneran mobiilipuolen tutkimus- ja kehitysyksikön johtajana vuosina 1999-2003 häärinyttä miestä jäi vaivaamaan, miksi Suomi kaikesta hypetyksestä huolimatta epäonnistui mobiili-internetissä. Toisaalta Tekesin palveluksessa Tokiossa työskennellyt diplomi-insinööri on pohtinut, miksi Japani onnistui.

- Perinteiset teoriat kulttuurieroista eivät tunnu riittäviltä. Siis ne, joiden mukaan japanilaiset arvostavat hiljaisuutta julkisilla paikoilla eivätkä juuri vietä aikaa kotona.

Ratkaisevaa oli Saarikosken mukaan se, että japanilaiset päätyivät tekstiviestien sijasta sähköpostiin kännykkäviestinnässään. Suomi jäi tekstiviestien vangiksi.

- Tekstiviesti on kehityksen jarru, kuuluu miehen ykkösteesi.

Mikä niissä tekstiviesteissä sitten on niin pahaa? Saarikosken mukaan ne ovat liian lyhyitä, liian kalliita ja niitä lähetetään liian vähän. Ennen kaikkea ne ovat tehottomia.

- Jos sähköposti on liimaa, tekstiviesti on vettä. Sähköposti verkostuu, tekstiviesti ei. Sähköpostissa yksikin viesti voi aiheuttaa vastaanottajien verkostoitumista, Saarikoski toteaa.

Hän huomauttaa, että tekstiviesteihin harvemmin liitetään useita vastaanottajia, liitetiedostoja tai linkkejä nettisivuille. Tämän seurauksena tekstiviestit eivät luo yhteisöjä, toisin kuin sähköposti. Siksi ne eivät ole tehokasta viestintää. Mutta eikö sähköpostiin siirtyminen kännyköissä tarkoittaisi myös lisääntyvää virusriskiä?

- Se voi olla ongelma. Mutta roskaposti on myös indikaattori siitä, että homma verkottuu hyvin. Sitä ei pidä nähdä pelkästään ongelmana. Tavoitteena pitäisi olla rakentaa paremmin verkottuvia medioita.

Yksi este mobiili-internetin tiellä ovat raskaat sivustot, jotka eivät aukea ilman nopeita yhteyksiä. Saarikosken mukaan siitä selvitään tekemällä yksinkertaisesti kevyempiä sivustoja.

- Kun joku tekee onnistuneet kevyet sivut ja saa tuhansia käyttäjiä, muut seuraavat perässä.

Japanissa näin on toimittu alusta asti, koska netti levisi kotitalouksiin juuri mobiilissa muodossa, vasta 90-luvun lopussa.

Saarikosken mukaan Japania lykästi, kun se lähti internetaikaan myöhässä. Onnenpotku oli myös se, etteivät operaattorit päässeet SMS-asiakkuuksista yhteisymmärrykseen - näin ollen koko tekstiviestivaihe hypättiin yli. Suomi taas jäi tuohon vaiheeseen jumiin, eikä ole varmuutta siitä, että markkinat hoitaisivat tilanteen.

- Kun katsoo suomalaista telepolitiikkaa, on todellakin syytä huoleen. Jos markkinajohtaja ei osaa myydä parempia palveluita vaan valitsee strategiakseen hinnanalennukset, kuka sitten osaisi?

Koska mobiili-internet ei näytä edistyvän itsekseen, Saarikoski yrittää tutkijan roolissaan muuttaa "vallitsevaa mentaalista moodia".

- Nyt pitäisi kyseenalaistaa perinteisiä ajatusmalleja. Puhutaan esimerkiksi 3G-puhelinten ja liittymien kytkykaupasta. Mutta yhtä lailla digitaalinen konvergenssi on kytkykauppaa. Ei kukaan ole kysynyt lupaa, saako esimerkiksi kameran ja kännykän yhdistää, hän yhdistelee.

Saarikoski kannattaa 3G-kytkykauppaa, koska se saattaa laukaista mobiili-internetin. Mutta sitäkin enemmän hän toivoisi telepolitiikalta tavoitteellisuutta, joka loistaa tällä erää poissaolollaan.

- Vähän leikkimielisesti voitaisiin asettaa esimerkiksi seuraava tavoite: suomalaisesta kännykästä pitäisi pystyä lähettämään toiseen kännykkään 10 000 kertaa viesti "Suomi on maailman paras mobiilimaa" niin, että kokonaisuuden hinnaksi tulee enintään yksi euro.

Japanissa päästään noin tuhanteen viestiin, Saarikoski sanoo. Mutta tavoitteena ei pidäkään olla pelkästään ottaa Japania kiinni.