Ulkomaat

Sofia Virtanen 14.6. 11:45

Teleoperaattorin nimestä tuli vihapuhetermi yhdessä maailman köyhimmistä maista – nyt nuorille suunnattu kuunnelma edistää rauhaa Etelä-Sudanissa

Outi Järvinen
Achol Jok Mach osallistui Helsingin Säätytalossa järjestettyyn National Dialogues -konferenssiin.

Vihapuhe ja valeuutiset ovat kehityksen jarru Etelä-Sudanissa.

Teleoperaattorin nimestä tuli vihapuhetermi yhdessä maailman köyhimmistä maista – Nyt nuorille suunnattu kuunnelma edistää rauhaa Etelä-Sudanissa

Vihapuhe ja valeuutiset eivät totisesti ole ongelmina mikään ensimmäisen maailman yksinoikeus. Joissakin maailman köyhimmistä maista, kuten Etelä-Sudanissa, ne ruokkivat voimakkaasti yleistä sekasortoa ja estävät osaltaan kehitystä kohti vakautta ja vaurautta.

Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista 2011, joka taas itsenäistyi Ison-Britannian ja Egyptin yhteishallinnosta vuonna 1956. "Nykyisen Etelä-Sudanin alueella on sodittu joka vuosikymmenellä 1950-luvulta alkaen. Itsenäistymisen jälkeen on koettu isommat aseelliset konfliktit vuosina 2013 ja 2016. Tilanne on yhä hyvin epävakaa", Achol Jok Mach taustoittaa.

Mach työskentelee Peace Tech Lab -järjestön Afrikan-toimistossa Kenian Nairobissa vastuualueenaan rauhantyö eteläsudanilaisten parissa. Järjestön tavoitteena on ehkäistä väkivaltaisia konflikteja teknologian, datan ja median avulla.

"Tuotamme yhdessä Amalna-järjestön kanssa 18–30-vuotiaille suunnattua kuunnelmasarjaa, joka on yhtä aikaa viihdyttävä ja sivistävä radiodraama. Sarjaa käsikirjoittaessa pidämme mielessä esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon ja konflikteista selviämisen näkökulmat. Sarjan nimi Sawa Shabab tarkoittaa arabiaksi Nuoret yhdessä", Mach sanoo.

"Käsikirjoittajat ja näyttelijät ovat eteläsudanilaisia. Sarjaa äänitetään pääkaupungissa Jubassa. Nuoret kuuntelijat ovat olleet innoissaan, että heidän omaa tarinaansa kerrotaan englanniksi", hän kertoo.

Ensimmäiset kaksi kautta sarjaa tehtiin neljällä kielellä: englanniksi, arabiaksi sekä paikallisilla dinkan ja nuerin kielillä. Sarjasta on nyt julkaistu neljä tuotantokautta, viimeisimmät kaksi enää englanniksi ja arabiaksi.

"Moni ymmärtää puhuttua englantia, mutta arviolta 80 prosenttia kansasta ei osaa kirjoittaa sitä. Etenkin maalaiskylissä monet oppivat kirkossa lukemaan raamattua ja kirjoittamaan omalla paikalliskielellään", Mach sanoo.

Aseelliset ryhmät uhkana

Etelä-Sudanin kouluissa opiskellaan lähinnä englanniksi ja arabian osaaminen on monilla perua Sudanin vallan ajalta. Etelä-Sudanin noin 12 miljoonaa asukasta edustavat 64 eri heimoa, joista dinkat ja nuerit ovat suurimpia. Kullakin heimolla on oma kielensä tai murteensa.

Vihapuhe Etelä-Sudanissa on paljolti heimojen välistä. Achol Jok Mach on ollut tekemässä myös sanakirjaa paikallisista vihapuhetermeistä, joista moni näyttää ensinäkemältä viattomalta. Esimerkiksi MTN on yksi Afrikan suurimmista teleoperaattoreista. Tietyssä osassa Etelä-Sudania siitä tuli kuitenkin myös koodinimi dinkoille.

"Aseelliset ryhmät saattoivat pysäyttää busseja ja kysyä matkustajilta, onko täällä MTN:iä. Paikalliset tietävät, että tällä viitataan dinkoihin. Vaikkeivät haluaisi pahaa, he eivät välttämättä uskalla olla sanomatta, että nuo tuolla ovat. Dinkoja on tapettu tällaisissa tilanteissa. Taustalla on puheita, että 'dinkat leviävät kaikkialle'. Tämä on toki vain esimerkki, ja vastaavaa on tapahtunut muualla muidenkin heimojen edustajille", Achol Jok Mach kertoo.

Vihapuhetermien sanakirjalla on annettu kansalaisjärjestöille eväitä tunnistaa vihapuhetta. Ne voivat käyttää sitä rauhan edistämiseen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vihapuhe on Etelä-Sudanin politiikassa arkipäivää ja politiikka heimoutunutta. "Poliitikot pitävät muita vastaan kiihottavia puheita erityisesti paikallistasolla oman heimon parissa, mutta myös yleisesti radiossa", Mach sanoo.

Lukutaidottomuus vaikeuttaa kehitystä

Radio on suosittu media maassa, jossa lukutaidottomia on paljon ja internet-yhteydet suurten kaupunkien ulkopuolella surkeat.

"Sosiaalisessa mediassa huhuja ja valeuutisia Etelä-Sudanin tapahtumista levittävät useammin ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Euroopassa tai Australiassa asuvat eteläsudanilaiset. Meillä on melko suuri diaspora", Mach kertoo.

Muualla asuvilla ei ole ensi käden tietoa maan tapahtumista. Toisaalta heillä ei ole myöskään juuri henkilökohtaista riskiä joutua fyysisten hyökkäysten kohteeksi levittämänsä informaation, disinformaation tai ylipäänsä politiikan puhumisen vuoksi.

Muualla maailmassa vihapuhe kohdistuu monesti toisen uskontokunnan edustajiin. Etelä-Sudanissa tämä ei ole ongelman ytimessä.

"Suurin osa Etelä-Sudanin asukkaista on kristittyjä, ja ihmiset käyvät ahkerasti kirkossa. Kirkko on mukana rauhanprosessissa. Tänä vuonna joukko maan johtajia kävi jopa Vatikaanissa tapaamassa paavia, joka siunasi heitä rauhan rakentamisessa", Mach kertoo.

Hän vakuuttaa, että erityisesti nuorilla tuntuu olevan tahtoa päästä irti pitkästä vihan kierteestä. Vallanpitäjät edustavat kuitenkin vanhempaa sukupolvea.

Seuraavaksi Sawa Shabab -kuunnelman kuuntelumahdollisuus halutaan tarjota myös Kakuman pakolaisleirin asukkaille. Kenian puolella olevalla leirillä asuu noin 800 000 eteläsudanilaista. Vuodesta 2013 lähtien jopa neljä miljoonaa eteläsudanilaista on joutunut lähtemään kodeistaan konfliktin vuoksi ja elää joko maansisäisenä pakolaisena tai jossakin naapurimaassa.

Achol Jok Mach itse syntyi nykyisen Etelä-Sudanin alueella 1984 ja muutti lapsena pakolaisena perheensä mukana ensin Kuubaan ja sitten Kanadaan. Hän sai Kanadan kansalaisuuden ja suoritti Albertassa yliopistotutkinnon kirjallisuudesta. Ennen nykyistä pestiään hän on asunut uudelleen myös Etelä-Sudanissa. Hän osallistui 11.–12. kesäkuuta Helsingissä järjestettyyn National Dialogues -konferenssiin, joka kokosi yhteen rauhantyön ammattilaisia eri puolilta maailmaa.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö