Inari Fernández tarjoilee itse leipomaansa hirvenlihapiirakkaa ja kysyy, otammeko kahvin kanssa maitoa.

”Ihmiset eivät ole vielä täällä kauramaidostuneet kuten Helsingissä”, hän sanoo ja tuo kauramaidon pöytään, sillä toki sitä täältäkin saa.

Täältä Vuojärven kylältä Fernándezien Lauttasaaren-kotiin on matkaa noin 980 kilometriä. Inari on paljas­jalkainen helsinkiläinen. Nimensä hän on saanut vanhempiensa Lappi-hurmion tuloksena, ja lapsena tehdyt reissut Lappiin saivat ilmeisesti jotain itämään, sillä nyt käynnissä oleva perheen vaihtovuosi Lapissa on hänen pitkäaikaisen unelmansa täyttymys.

Ammattitubettajana Inari keksi lähestyä Lapin kuntia vaikuttaja­markkinoinnin projektilla, ja Sodankylä tarttui tarjoukseen. Sodankylä, kuten lähes kaikki muutkin Lapin kunnat, kärvistelee muuttotappiossa. Inarin tehtävä on esitellä Youtube-kanavallaan kerran viikossa kerran viikossa ilmestyvässä sarjassa perhearkea Sodankylässä. Se ainakin kiinnostaa: projektille asetettu 8 miljoonaa näyttökertaa meni rikki parin kuukauden jälkeen.

”Kokonaistavoittavuus on nyt ­ 17,2 miljoonaa näyttökertaa. Youtube-­videoita on katsottu 1,9 miljoonaa kertaa. Äidin puheenvuoro -kanavallani on noin 100 000–200 000 yksittäistä kävijää kuukausittain. Instagramissa on noin 40 000 yksittäistä käyttäjää viikossa”, Inari luettelee.

Inarin seuraajamäärät ovat nelinkertaistuneet Instagramissa ja tuplaantuneet Youtubessa reilun puolen vuoden aikana.

”Tein juuri eilen kyselyn seuraajilleni, miksi he seuraavat minua. Vastauk­sissa nousi esiin tavallinen lapsiperhe­arki. Aitous oli sana, joka tuli usein esiin, samoin iso elämäntapamuutos, moni unelmoi vastaavasta. Tietysti myös Lapin eksotiikka ja ajatus siitä, että voisi asua Lapissa. Lisäksi Lapissa asujat sekä sieltä pois muuttaneet haluavat seurata oman alueensa kuulumisia.”

Haastattelu keskeytyy yllättäen.

”Katsokaa, nyt on poroja pihalla. Noiden kanssa mä aina hiihtelen. ­Mulla on somessa aina päivän poro.”

Pomppaamme ikkunaan katsomaan, kun kaksi poroa köpöttelee pihapiirissä.

”Hiihdän joka aamu neljä kilometriä. Tuosta pellolta lähtee latu, jonka eräs kylällä asuva poika käy aina auraamassa”, Inari viittilöi.

Inari laskuttaa Sodankylän kunnalta 2 500 euroa kuukaudessa. Videoiden ja muun somemateriaalin lisäksi hänen sopimukseensa kuuluu päivä viikossa työskentelyä kunnalla sekä erilaisia konsultin töitä tapahtumissa ja koulutuksissa. Sopimukseen ei kuulu tämän Vuojärven kyläseuralta vuokratun Villa Vuojärven vuokra, ja perhe reissaa omalla kustannuksella ympäri Lappia viikonloppuisin.

”Aika halvalla myyn työtäni kyllä. Solmin sopimuksen siksi tuolla hinnalla, koska tällaista ei ole koskaan aiemmin tehty, ja tiesin, että mulla tulee olemaan muitakin tuloja ja kaupallisia kumppaneita.”

Sodankylän kunnan lisäksi projektin pääyhteistyökumppaneita ovat lastenvaatevalmistaja Reima sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK, joka lähestyi yhteistyö­tarjouksella sen jälkeen, kun projekti oli lanseerattu. Uusia yhteistyötarjouksia Inari kertoo saavansa jatkuvasti, mutta suurimmasta osasta hän kieltäytyy.

”Teen vain arvopohjaisia ja pitkiä kumppanuuksia kanavallani. Lähden kertaluontoisiin kumppanuuksiin erittäin harvoin.”

”Olisihan se paras, että brändityö olisi jo tehty, kun vaikuttajamarkkinointiprojekti alkaa.”

Keskiviikkoisin Inari ajaa 40 kilometrin päähän Sodankylän keskustaan kunnantalolle. Syksyn aikana hän on vetänyt someprojektin, jossa kunnalle on tehty somestrategia. Seuraavaksi alkaa kunnan brändityö, jossa Inari on mukana konsultoimassa. Asiat eivät ole ehkä edenneet vaikuttajamarkkinoinnin oppikirjan mukaan.

”Olisihan se paras, että brändityö olisi jo tehty, kun vaikuttajamarkkinointiprojekti alkaa. Mutta tämä projekti päätettiin niin nopealla aikataululla, että monessa muussakin asiassa mennään pilotointimoodilla.”

Inari näkee vaikuttajamarkkinoinnissa paljon hedelmällistä maaperää Lapissa.

”Ylipäänsä yrityksissä ei hyödynnetä vaikuttajamarkkinointia yhtä paljon Pohjois-Suomessa kuin etelässä. Olen ollut Ping Helsingin match maker jo monta vuotta ja tehnyt yhteistyötä isojen yritysten kanssa, joilla vaikut­tajamarkkinointi on budjetoitu. Käsitys vaikuttajamarkkinoinnin arvosta ei ole täällä aivan yhtä selkeä. En puhu Sodankylän kunnasta vaan yleisesti. Saan tosi usein avata sitä, mitä on vaikuttajamarkkinointi ja miten se toimii. Olen pitänyt aiheesta luentoja ja kirjoitin siitä Lapin yrittäjien sivuille. Koen olevani tavallaan myös vaikuttajamarkkinoinnin lähettiläs täällä.”

”Koen olevani tavallaan myös vaikuttajamarkkinoinnin lähettiläs täällä.”

Perheen elämä on mullistunut

Siinä missä Inari on vienyt vaikuttajamarkkinoinnin sanomaa pohjoiseen, Lappi on tehnyt Fernándezeihin suuren vaikutuksen.

”Jo neljän kuukauden jälkeen perheemme on juurtunut paremmin osaksi maailmaa, eniten siksi, kun luonto on läsnä koko ajan. Sitä aistii kaikilla aisteilla paremmin. Tällaista luontokokemusta en voisi ikinä tarjota lapsilleni Helsingissä. Toinen on ajassa ja hetkessä eläminen. Täällä kiteytyvät elämän perusasiat.”

Kaikki turhat menot ja ihmissuhteetkin ovat karsiutuneet pois.

”Vietämme perheenä paljon enemmän aikaa keskenämme kuin ennen. Avioliitto ja koko perhe voi paremmin. Ajan merkitys on muuttunut. Helsingissä oli aina kova kiire, ja kävimme kotona vain kääntymässä. Tärkeimmät ihmissuhteet ovat nyt yhden käden sormilla laskettavissa. Tosi tärkeiden ihmisten kanssa pidän enemmän yhteyttä kuin Helsingissä. En koskaan soittanut Helsingissä kenellekään ja jos puhelin soi, en ehtinyt vastata. Nykyään soittelen siskolleni päivittäin hiihtolenkillä ja ystävilleni, kun ajan autolla. ”

Ruuhkissa Lapissa ei tarvitse kököttää, mutta pohjoisen välimatkat ovat tulleet tutuiksi. Inarin miehen työmatka Sodankylän keskuskouluun on 40 kilometriä suuntaansa, ja lapset taittavat 13 kilometrin koulumatkan koulubussissa. Iltaisin perhe saattaa hurauttaa laskettelemaan 18 kilometrin päähän Luostolle.

Naapurit muodostavat noin 70 asukkaan Vuojärven kylällä tärkeän yhteisöllisyyden piirin, ja alkuun Inarin oli vaikea ymmärtää, miten toimia, kun porstuaan piipahtaa naapuri ilman selkeää syytä.

”Aluksi kurkin ovenraossa odottaen, mitä asiaa heillä on, minulle vinkattiin, että vierailijat pitää aina kutsua sisään ja keittää kahvit.”

Sodankylä on someaktiivinen kunta

Sodankylän kunnanjohtaja ­Kirsi Virtanen on myös tuore Sodan­kylään muuttanut. Hän aloitti pestissään elokuussa muutettuaan Jämijär­veltä Sodankylään. Hän on vaikuttu­nut Sodankylän viestinnän ­someaktiivisuudesta, mistä Fernándezin projek­tiin mukaan lähteminen on hyvä esimerkki.

”Lappi nähdään usein erikoisena ja kaukaisena ja mitä etelämmäksi mennään, sitä enemmän on kuvitelmaa, että kaikki innovaatiot ja luovat ideat työstetään etelässä. Oli hienoa huomata, että jotain tällaista näin ajan hermolla olevaa lähteekin täältä pohjoisesta, että se voi valua toiseenkin suuntaan.”

Virtanen on itsekin monikanavainen somettaja. Taannoin hän teki ­iltalenkillä Facebook-videon, jossa avasi kuntalaisille kunnan vaikeaa talous­tilannetta ja talousarvion suunnittelua.

”Kuntalaiset ovat sosiaalisissa medioissa, ja jos haluaa tavoittaa kaikki, siellä pitää olla itsekin.”

Palaute Inarin sarjasta on ollut positiivista. Hyvinvointikoordinaattori Henna Illikainen kertoo saaneensa sähköpostitiedusteluja henkilöiltä, jotka ovat sarjaa seurattuaan kiinnostuneet muutosta Sodankylään.

”Myös monet sodankyläläiset, sekä täällä asuvat että pois muuttaneet, ovat saaneet omaa kotiseuturakkauttaan takaisin Inarin tekemän työn myötä”, Virtanen sanoo.

Sodankylän brändin ydinviestejä on etsitty osallistamalla kuntalaisia mukaan työhön. Viesteiksi ovat kiteytymässä laadukkaat peruspalvelut kaikenikäisille, luonnon läheisyys ja yhteisöllisyys. Samat asiat on nostettu tavoitteiksi ja teemoiksi myös Inarin videoille.

”Kun tulin tänne, luulin, että teillä oli jo brändityö tehty, sillä Sodankylän logo, Mie Sydän Sodankylä, osuu niin hyvin yhteen yhteisöllisyyden viestin kanssa”, Inari toteaa.

Entä haluaisiko Fernándezien perhe asettua vaihtovuoden jälkeen Lauttasaareen vai Vuojärven kylään?

”Jos minulta kysytään, niin mielellämme jäisimme tänne. Mutta eihän se ole yksinkertaista. Miehelläni on opettajan virka Espoossa. Hänelle olisi iso juttu luopua virasta, ja täällä viran saaminen taas on todella vaikeaa. Se voi olla kynnyskysymys meille. Minä voin yrittäjänä tehdä töitäni missä vain. Aiemmin tosi iso osa liikevaihdostani on tullut viestintä- ja vaikuttajamarkkinoinnin konsultoinnista yrityksille. Toivon, että voisin tämän vuoden jälkeen tehdä sitä myös täällä laajemmin.”

Sodankylässä kyllä töitä löytyy, mutta huutavin pula on hoivatyön tekijöistä.

”Meidän kannalta parhain loppu­tulos koko projektille olisi se, että jäisimme tänne ainakin vielä toiseksi vuodeksi ja työllistyisimme täällä.”