"Jätkät, nyt me ollaan kusessa."

Se oli pomo Jukka Arangon yleisin lause maanantaipalaverissa 1980-luvun jälkipuoliskolla Lepakkoluolan suojissa Helsingissä toimineessa Miracle Soundissa. Yrityksessä opeteltiin tekemään radiomainoksia, mikä oli aivan uutta Suomessa sekä tekijöille että asiakkaille.

"Teimme isoille toimistoille isoja kamppiksia, koska niillä ei ollut vielä mitään hajua, miten radioasemat toimivat. Ei meilläkään, mutta väitimme, että me tiedämme", sanoo Miracle Soundin työntekijä Tarmo Junior Simola.

Hän kertoo Jukka Arangon ja Pera Pirkolan kanssa radiomainonnan villin lännen ajoista viime viikolla julkaistussa Miksei aina voi olla perjantai -kirjassa.

Broholmen13:sta kustantamassa Taina Värrin kokoamassa kirjassa eri tehtävissä 1980-luvun Radio Cityssä ja sen liepeillä olleet ihmiset kuvailevat anarkistista työpaikkaansa, Suomen toiseksi ensimmäistä kaupallista radioasemaa.

Se ensimmäinen oli Nivalan Radio Lakeus, joka aloitti muutamaa päivää aikaisemmin vuonna 1985.

Kaupallisten radioasemien synty teki pystymetsästä alalle tulleista parikymppisistä muusikonplantuista mainosguruja, jotka pokkasivat palkintoja ja tekivät ympäripyöreitä päiviä kuuden tunnin palkalla, ilman provikkaa.

Aluksi mainostajat vierastivat Länsiväylän alkupään jättömaalla rähjäisessä Lepakkoluolassa toimivaa ”hippiradiota”, rockmusiikkiin panostavaa Radio Cityä.

Radio keikkui viikosta toiseen konkurssin partaalla.

Sitten mainostoimistojen trendinenät yhtäkkiä kiinnostuivat uudesta välineestä. Radiomainosten tarve ja tuotanto räjähti.

"Se oli aivan uskomatonta. Seuraava poka oli aina oven takana venttaamassa tai haettiin Lepakon kuppilasta. Se oli vähän kuin jossain terviksellä ruuhka-aikaan", Aranko kertoo kirjassa.

Jotkut innostuivat vielä enemmän kuin toiset, esimerkkinä Hassen matkatoimisto, halpismatkojen sen ajan kuningas.

Omistaja herra Hasse eli Hans Helmut Holmström oli laatinut radiomainokseen tekstin. Se oli itse asiassa biisi, jonka kertosäe oli ”Hyppää Hassen siivelle”. Pera Pirkola sävelsi sen kahden ja puolen minuutin mittaiseksi kappaleeksi, jonka Bianca Morales lauloi.

Pirkola totesi myöhemmin luoneensa hirviön.

Kappale oli tarkoitettu pyörimään muutaman kerran ja pienissä pätkissä, mutta herra Hasse tykästyi luomukseen ja halusi toisin.

"Tulin kuukauden lomalta takaisin, ja täällä oli helvetti irti. Herra Hasse oli saanut päähänsä, että se ajaa radiossa vain sitä kokopitkää biisiä. Eikä vain Radio Cityssä vaan myös radio Ettanissa", Pirkola sanoo.

Ylipitkän mainoksen voimasoitto sai kuuntelijat tolaltaan. Kappaletta vihattiin, ja kanavat olivat ikävässä välikädessä. Hassella kauppa kävi kuitenkin hyvin, joten kampanja laajeni laajenemistaan.

Aranko kuvailee, millaista oli ajella kotiin siihen aikaan.

"Edelläni ajavan bussin perässä luki Hyppää Hassen siivelle. Tolppamainoksessa luki Hyppää Hassen siivelle. Sit katson taivaalle: lentokone hinaa Hassen banderollia, ja samaan aikaan biisi tulee radiosta. Tämä Hasse, tämä oli kova jätkä!"

Miracle Soundin tarina kertoo hulvattomia ja nolojakin paloja ajasta ja ilmapiiristä, joka jäi 1980-luvulle.

Vai vieläkö mainostoimistoille löytyy asiakkaita, jotka eivät ole kuulleetkaan mainosmusiikin teostokorvauksista ja tuovat kotihyllystään Beatlesin levyn, josta ”otetaan musaa tähän mainoksen alkuun”?

"No ei, ei siitä kyl voi ottaa", jouduttiin Miraclessa tämän tästä sanomaan.

"Mut kun tää on mun oma levy, että jos sä tästä otat."

Kirjoittaja Elina Heino työskenteli Radio Cityssä toimittajana 1985-90 ja kertoo myös omista sen ajan kokemuksistaan Taina Värrin toimittamassa kirjassa Miksei aina voi olla perjantai (Broholmen13, 2018).