Kolumni

Työhaastattelussa toistuva kysymys on, mikä olisi unelmien asiakkuus, jota haluaisit päästä tekemään. En ole ikinä osannut tähän vastata. Nyt hävettää, että rekryhaastatteluissa olen lipsauttanut kysymyksen itsekin suustani. Siihen kun on mahdotonta vastata.

Mikä tahansa toimiala tai asiakas voi nimit­täin olla unelma-asiakkuus. Sitä vain ei voi etukäteen tietää. Vai olisinko urani alkuvaiheessa voinut tietää, että olen yhä vilpittömän ylpeä ulostuslääkkeelle tekemästäni mainoskampanjasta?

Tietyt seikat toistuvat niin painajaismaisissa kuin unelma-asiakkaissa. Unelma-asiakkailla on suhteellisen pieni päättävien tahojen määrä, mutta vaikutuspisteitä sen sijaan on paljon. Haastavissa asiakkuuksissa sen sijaan väkeä on kuin pipoa, hinnoittelun määrittävät kilpailijat, designstrategian kategoriasääntöjä ja myyntikanavia hallitsevat ulkopuoliset tahot. Yritä siinä sitten erottautua rahalla tai luovuudella: kalliiksi ja pieneksi menee. Ja sitä myöten koko tekeminen muuttuu varovaiseksi sukkaan puhaltamiseksi.

Mutta edellä mainitussa ympäristössä pystyy kumma kyllä vielä toimimaan. Etenemisen pelkoa voi hallita tutkimuksin ja pilotein. Vauvanaskelin siis.

Entä milloin asiakkuus muuttuu painajaismaiseksi? Näitä mörköjä ei ole sumaksi asti, mutta säännöllisesti niihin törmää: saamattomat ja brieffiä alati muuttavat tontut. Heille oma brändi on suunnitteluskenaarioiden ja hypoteesien safari, jonka näyt eivät realisoidu tähän todellisuuteen.

Tälle painajaiselle tunnusomaista ovat holtiton rahankäyttö ja työn rienaaminen. Erään asiakkaan kohdalla meille esiteltiin serveriltä kansiota, jonka uumenista löytyi useita kokonaisia kampanjoita loppuun saakka tuotettuina, joita ei oltu ikinä julkaistu. Pääsimme todistamaan käänteistä Bonk-taidetta.

Kirjoittaja on luova suunnittelija ketterään suunnitteluun erikoistuneessa Wörksissä.