Täällä me

Päätös tilattavien lehtien verotuen lopettamisesta on sinänsä hyvin linjassa suomalaisen viestintäpolitiikan perusvireen kanssa. Kaikki samalle viivalle ja annetaan markkinoiden ratkaista.

Tästä on vaikea olla kovin eri mieltä. Miksi vain tietyn jakelutavan pitäisi saada tukea? Tilattavien lehtien veron nostamisen yhteydessä pitäisikin myös laskea digitilausten ja irtonumeroiden arvonlisäveroa, jotta kaikilla kanavilla olisi yhtenäinen yhdeksän prosentin vero.

Silti joutuu miettimään, mistä syystä poliittinen yksimielisyys lehdistön verotuen lakkauttamisesta saavutettiin juuri tänä kesänä. Sinänsähän perusteet, joiden pohjalta kotimaista lehdistöä on tähän mennessä tuettu, eivät ole mihinkään kadonneet - pikemminkin päinvastoin.

Johanna Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomien loistavassa kolumnissaan (HS 10.8.2011) valistuksen vastaliikkeestä, jonka suomalaisena ilmentymänä hän piti perussuomalaisia. Ehkä ilmiö on kuitenkin laajempi, sillä lehdistön verotuen lakkauttamisesta päättivät SDP, kokoomus, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit, joista ainakin suurin osa tuntuu ylpeilevän nimenomaan epäjunttiudellaan. Mutta kaiken tärkeänhän saa nykyisin ilmaiseksi netistä, vai kuinka?

Jakelutukea pitäisikin tarkastella myös kansainvälisestä näkökulmasta. Minkä verran esimerkiksi nettijakelun jättiläiset Google , Apple ja Amazon maksavat veroja Suomeen? Google Finland Oy ilmoitti vuoden 2010 tuloksekseen reilut 176 000 euroa, Amazonilla ja Applella taas ei ole Suomessa yhtiötä ensinkään. Tasapuolisuuden nimissä voisikin vaatia nollaverokantaa myös suomalaiselle medialle.

Tasapuolisuus on kovilla kotimaisessakin katsannossa. Tilattavien lehtien verollepano keikauttaa valtion tuen entistä vahvemmin audiovisuaalisen median puolelle - pääosin siis Ylen ansiosta. Ei ihme, että printtipomoja alvituttaa.