Klikkasit otsikkoa. Mikään ei myy niin kuin uhkailu.

Tietysti toinen aalto tulee, ja kolmas sekä neljäs, kunnes meillä on rokote. Noin kvartaalimiljonaa ihmistä ovat bailanneet tai matkustaneet ulkomaille pää märkänä kesäkuun alusta. Eivät he sitä lopeta. He ajattelevat itseään.

Vähintään yhtä itsekäs ryhmä ovat hysteerikot. Nämä pommisuojaan pyrkivät, kaikkia kasvomaskeihin pakottavat, sormeaan heristävät, jokaista yskäisyä kavahtavat, hengenvaaralla uhkailevat jumalhahmot.

He julistavat miten meidän pitää suojella kaikkia, koko ajan ja kaikkialla. Siinä haisee tekopyhyys. Eivät he pelkää mitään muuta kuin nimenomaa omaa kuolemaansa. Ja siitä pelosta heitä ei vapauta kuin pelon aihe.

Silti koronaa ja ihmisten toimintaa paljon suurempi uhka ja voima on media. Se on löytänyt hot spotin, kultakaivoksen. Kun Suomessa heinä-elokuun vaihteessa lähes nollatilanteeseen tuli muutama tartunta, alkoi jokaisessa mediassa heti toinen aalto. Aivan sietämätön liiketoiminta ja tietoinen strategia otti mediassa vallan.

Kun otsikot analysoi, ja minä toivon, että ne analysoidaan ja niiden julkaisijat pannaan vastuuseen, niiden ydinviesti on: sinä olet seuraava ja saatat kuolla! Se on pelon lietsontaa, joka on vastuutonta journalismia. Iltapäivälehtien viimeisin näkökulma on haastatella yhtä riutunutta koronauhria ja yleistää hänen kohtalonsa koskemaan kaikkia. Häpeäisivät edes.

Koronan uhreja on toistaiseksi vähemmän kuin vaikka vuoden 2018 talvi-influenssaa menehtyneitä. Lukuisat muut yllättävät ja toivoa antavat faktat eivät löydä tietä uutisten lööpeiksi.

Tehdyillä varotoiminnalla kaikki on taudin suhteen todella hyvin. Moni muu asia ja taudin seuraus ei ole. Eristäytyminen, kasvavat vakavat sosiaaliset ongelmat ja alkanut lama ovat paljon vakavampia sekä pysyvämpiä ongelmia.

On harmi, ettei koronalla ei ole älyä. (Minulla on mielessäni jatkovirke, mutta en kirjoita sitä.)

Kun kärjekkyys ja ääriryhmät laitetaan sivuun, enemmistö meistä on lähinnä vähän ihmeissään ja koittaa sopeutua. Löytää ilon aiheita rajatummassa todellisuudessa. Etsimme tasapainoa ja rauhaa. Koitamme oppia uutta ja kokeilla uusia asioita.

Kerrankin saamme harjoittaa sitä ettei tulevaa voi ennakoida, mikä on kontrollin tarpeesta ja ahdistuksesta vapauttava polku. Pohdimme arvomaailmaamme. Osa joutuu keksimään itsensä tai yritystoimintansa uudelleen. Se vaatii luovuutta, ajattelua, tarmoa ja optimismia. Kaikki nämä asiat ovat tervettä resetointia.

Hämmästyttävän vähän, yhä, keskustellaan siitä mihin koronan viitoittama tie on meitä johtamassa. Mitä tämä tekee meidän psyykeelle, henkiselle terveydelle? Mitä pidemmän ajan eristäytyminen tarkoittaa sosiaalisesta näkökulmasta?

Me olemme menettämässä yhteyttämme toisiimme. Mikään digitaalinen kontakti ei korvaa henkistä läheisyyttä ja energian siirtoa, joka tapahtuu kun olemme läsnä keskenämme. Kaukosuhteet eivät toimi pidemmän päälle, sen tiedämme. Ihminen kaipaa toisen kosketusta kaikilla tasoilla.

Maapallon väestö on opetettu uuteen todellisuuteen. Nyt meillä on kaikkia koskeva yhteinen kulttuuri, koodisto ja käyttäytymismalli. Kun rokote on keksitty ja saatu jaetuksi, korona on hallinnassa. Mutta muutamien vuosien välein syntyy aina uusi tarttuva tauti. Seuraava jossa on kuolinvaara, ja aina niissä on, tullaan uutisoimaan samalla tavalla. Maat tulevat paineen johdosta ottamaan käyttöön koronasta opitun mallin. Turvatoimet lähtevät taas käyntiin kaikkine seurauksineen.

Paradigma on pysyvästi muuttunut. Normaaliin ei enää palata. Ainakin mikäli mielentilamme ei kestä ikäryhmästä riippuen noin 0,2- 4 prosentin kuoleman todennäköisyyttä taudin osuessa kohdalle. Keskeisin kysymys kuuluu: osaammeko hallita pelkojamme, keskittyä elämään niistä huolimatta?

Itse mietin mitä kaikkea olisin valmis jättämään kokematta ja tekemättä ja elämättä, jos riskini kuolla olisi alta prosentin. Vastaukseni on empimättä: en mitään. Suojelen riskiryhmiä kuten kuuluu, mutta en aio varautua mitenkään.

Aion varautumisen sijaan heittäytyä – eteen tarjoutuviin seikkailuihin. Sen suhteellisesti lyhyen jakson kun minulla on vielä aikaa, aion ainakin yrittää riemuiten enkä panikoiden elää.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.