Ensi vuoden helmikuussa Kimmo Huttunen jättää Moskovan ja muuttaa Riikaan ryhtyäkseen Stockmannin tavaratalon johtajaksi. Muutos on iso, sillä Moskova on ollut osa Huttusen elämää jo pitkään.

- Tulin tänne vuonna 1993. Olin ihan lapsi, 20-vuotias, Huttunen muistelee.

Silloin työpaikkana oli Stockmann, jolla oli Moskovassa kolme kivijalkamyymälää. Huttusesta tuli elintarvikemyymälän, Herkun osastopäällikkö.

- Se oli fantastista aikaa, Huttunen tiivistää tilanteen, jossa Stokkalla oli miltei monopoli Moskovan rikkaan diplomaatti- ja bisnes­eliitin palvelemiseen.

Toisaalta vuonna 1993 Venäjällä oli myös sisällissota ja ulkonaliikkumiskielto.

- Täällä joutui joka päivä kamppailemaan, Huttunen muistelee haikeana ja jatkaa.

- Mutta nyt tämä on inhottava länsimaa, jossa kaikki toimii. Toisaalta nykyisin täältä saa tätä parempaa kenialaista paahtoa, Huttunen virnistää kun istumme tyylikkäässä Kafe Maniassa illum-suodatinpannujemme kanssa.

Parhaillaankin Huttunen työskentelee Stockmannilla, tosin tanskalaisen Bestseller-ketjun maapäällikön tittelillä.

- Etsitään liiketiloja ja pannaan pulju pystyyn.

Bestsellerin, jonka brändejä ovat muun muassa Only, Jack & Jones ja Vero Moda, 16 liikettä edustavat Venäjän markkinoilla toistaiseksi aliedustettua keskihintakategoriaa.

- Jossain vaiheessa näitä on tarkoitus olla joka kadunkulmassa. Pian avaamme myymälän muun muassa Novosibirskiin.

Herkun ja Bestsellerin välissä Huttunen ehti työskennellä Stockmannin Moskovan, Tampereen ja Helsingin tavaratalojen myyntipäällikkönä. Venäjä puolestaan koki syvän laman.

- Silloin 1998 tätä nykyistä tilannetta ei kyllä pystynyt näkemään. Lama ja devalvaatio iskivät kaiken polvilleen.

Uusi nousu alkoi 2002. Vuonna 2005 myös Huttunen palasi Moskovaan, josta oli lähtenyt 1999.

- Tulin Zaran maapäälliköksi, kun bisnestä ryhdyttiin laajentamaan.

Zara-pesti oli Huttuselle oppia isän tai tarkemmin sanottuna Inditex-konsernin kädestä.

- Inditex oli kyllä kaikkien oppikoulujen äiti. Silloin opin, mitä tarkoittaa, kun vaaditaan ja tehdään rahaa, mitä on ketju ja konsepti. Ei tarvitse kuin miettiä, laittaako aamulla valot päälle oikealla vai vasemmalla kädellä, Huttunen ironisoi.

Inditexin ääriohuessa organisaatiossa maapäälliköllä ei ole konttoria eikä myymäläpäälliköllä edes tietokonetta.

- Minulla oli sentään tietokone. Työ hoitui kulkemalla myymälästä toiseen ja palaverit pidettiin kahviloissa, Huttunen muistelee.

Parissa vuodessa Inditexin "never get relaxed" -ilmapiiri kävi sen verran rankaksi, että Huttunen palasi Stockmannille. Nykyisin tanskalaisbrändejä manageroiva mies näkisi Moskovan kaduilla mielellään myös suomalaisia nimiä.

- Pietarissa suomalaisia näkyy enemmän kuten esimerkiksi Finlayson, ja Tiimarikin kuulemma aloittaa, Huttunen sanoo.

Alkuun pääsemistä voisi Huttusen mukaan auttaa venäläinen kumppani.

- Hallinta eli 51 prosenttia täytyy kuitenkin pitää itsellä, Huttunen lisää.

Markkinoiden sääntelystä ei Huttusen mukaan tarvitse olla huolissaan.

- Nykyisin saa olla aika rauhassa viranomaisilta, mutta myymälää perustettaessa joutuu kyllä täyttämään aika monta lippua ja lappua.

Kyse ei ole enää viranomaisten lahjusten metsästämisestä tai mielivallasta.

- Venäläisiä on 149 miljoonaa, ja jos täällä olisi sama valvonta kuin Suomessa, täällä olisi täysi anarkia.

Venäjä on Huttusen mukaan kuitenkin perin vapaa maa, ainakin jos verrataan Yhdysvaltoihin.

- En tiedä olenko venäläistynyt, mutta jenkit ovat ihan raivoahdistavia. Kaikki mitä sieltä tulee muistuttaa ihan kommunistisen puolu­een toimintaa.